Ensimmäinen blogikirjoitus: Radikalismipäivä ja hurahdus
Tässä sitä nyt ollaan. Jo vuosia haaveissa ollut ja mielessä muhinut idea, ja vihdoin aikaa toteuttaa se. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, ja halu jakaa kokemuksia ekologisesta elämästä on viime vuosina kasvanut.
Ekologinen elämä alkoi pikkuhiljaa kiinnostaa minua kuultuani pari luentoa mm. sikatilojen tilanteesta ja ilmastonmuutoksesta syksyllä 2010 Kulttuurituottaja-opintojen yhteydessä. (Kiitos eräälle hyvälle opiskelukaverilleni muistutuksesta, en olisi itse muistanut tämän koulumme vuosittaisen ”radikalismipäivän” olleen alkusysäys kaikelle.) Ensin vähensin porsaan lihan syöntiä (silloin motivaatiota lisäsi myös eettinen puoli, joka toki edelleen mielessä). Sitten aloin kiinnostua enemmän elämäni ja valintojeni ympäristövaikutuksista.
Olen lapsesta asti tottunut elämään säästäväisesti. Tavaroita on ostettu vain tarpeeseen, rahaa on opetettu aina säästämään, vaatteita on korjattu ja kierrätetty, vettä ja sähköä on pyritty säästämään. Tosin lähinnä rahansäästön vuoksi. Tästä olen kuitenkin hyvin kiitollinen vanhemmilleni, koen että näiden tottumusten vuoksi yhä ekologisempaan elämään siirtyminen on ollut minulle helppoa. Toki motivaationi on ollut etenkin viime vuosina hyvin korkealla, koen tämän niin kokonaisvaltaisena asiana, että sitä ei voi sivuuttaa. Vuonna 2013 aloittelin opinnäytetyötäni ja halusin sen liittyvän näihin aiheisiin. Tein työni Kierrätystehdas-tapahtumalle.
Keväästä 2014 asti olen ollut kasvissyöjä (kalaakin syön silloin tällöin). Viimeisten 7 vuoden aikana on karttunut monia muitakin uusia tapoja: luonnonkosmetiikan käyttö, ekologiset pesuaineet, ostokset kirppiksiltä tai tori.fi:stä, lentämisen vähentäminen, muutto pienempään asuntoon, aineettomien lahjojen antaminen… Jätteiden lajittelu ei ole listalla, koska se on ollut minulle aina sydämen asia. Autottomuus on myös aina ollut valintani (ja helppoa pihille kaupunkilaiselle). Uutisointia ilmastonmuutoksesta, jätteiden tuomista ongelmista ja ihmisten vaikutuksista luontoon ei tarvinnut lukea paljoa, kun totesin, että minun on tehtävä jotain. En halua olla tuhoamassa tulevien sukupolvien elinympäristöä ja tuhlailemassa uusiutumattomia luonnonvaroja.
Koen tässä kaikessa oleelliseksi sen, että jokainen ihminen tekisi näitä ekotekoja. Siksi haluan jakaa omaa elämäntapaani ja antaa vinkkejä siitä, miten arjessa ekotekoja voi tehdä. En halua paasata, tyrkyttää tai tuomita. Toivon, että ajatukseni ja kokemukseni herättäisivät ajatuksen siemeniä lukijoissa ja parhaimmillaan tekojakin. Ei tarvitse vaatia itseltään liikaa, yksikin teko on jo enemmän, kuin ei mitään. Jos jokainen suomalainen tekee yhden ekoteon, saamme niitä yhteensä 5,5 miljoonaa!
Kuvissa päälläni on kierrätettyjä löytöjä:
- Värikäs t-paita ja farkut on kirppiksiltä
- Mustavalkoinen toppi on siskoni vanha, kirppikselle lähdössä olleesta pinosta löytynyt.
- Hame on Berliinistä Mauerparkin sunnuntaikirppikseltä. Suosittelen ehdottomasti käymään Mauerparkissa, jos olet sunnuntaina Berliinissä!
- Kengät olen ostanut uutena Nudgesta, merkki on Paez.
Otan mielellään vastaan palautetta blogista, kysymyksiä, kommentteja ja tietysti tietoa siitä, jos olet tätä kautta omaksunut jonkin uuden tavan tai ajatuksen!
Minut tavoittaa osoitteesta: kaisa_rapanen@hotmail.com
Kävimme kuvaamassa kivalla Vallilan konepajan alueella, joka on tosin kuvien oton jälkeen muuttunut hurjasti.
Kuvat: Mika Sarjos