Mikä saa sut muuttumaan?

Kun aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä muutama viikko sitten, uutisissa puhuttiin vakavista taifuuneista ja hurrikaaneista. Viime viikolla kaikki tuutit oli (hienoa kyllä) täynnä sitä, kuinka ilmastonmuutoksen torjumiseksi on toimittava heti ja isosti. Suomessa viime kesä oli todella kuuma, ja vielä viime viikonloppunakin oli erityisen lämmintä. Ilmasto lämpenee ja me nähdään se silmiemme edessä. Mutta miksei me tehdä mitään?

 
P6173557.JPG
 

Ehkä siksi, että muuttuminen ja tapojen muuttaminen on vaikeaa. Tietoa on paljon ja käytännön tekemiseen löytää ohjeita ja vinkkejä runsaasti, ihan jo tästäkin blogista. Kaikki tietää tän tilanteen ja uskon, että moni tietää myös mitä pitäisi tehdä. Mutta sillä ei ole väliä, jos ei toimi.

Kuka sitten on se, joka lähtee toimimaan, tai vielä tärkeämpi kysymys on se, että mikä saa sut toimimaan ja muuttamaan totuttuja tapojasi? Mikä saa sut muuttumaan? Tämä nousee mulla usein mieleen, kun luonnostelen tekstejä blogiin: ensin täytyy olla motivaatio ja halu muuttua, vasta sen jälkeen voi tulla tästä blogista hakemaan vinkkejä käytäntöön.

Mulle itselleni motivaatio tuli vahvasti siitä, että huolestuin maapallon tilanteesta ja koin vahvasti oman vastuuni tehdä jotain asialle. Mutta mä olen luonteeltani kaikesta ja kaikista huolehtiva (ja huolestuva…) ihminen, joka auttaa sekä kadulla ketä tahansa kanssakulkijaa että vanhempiaan. Haluaisin, että ihan jokaisella olisi hyvä olla. Uskon, että jollekin voi olla helpompaa elää enemmän itseensä ja omaan arkeensa keskittyen ja sulkea muut asiat pois omalta vastuualueeltaan. Tai sitten asiat tuntuu niin raskaita, että ne on pakko sulkea pois, jotta jaksaa eteenpäin. (Tätä mäkin välillä teen maailman pahuuteen törmätessäni.)

Ja muuttuminen on vaikeaa. Mukavalta ja helpolta tuntuvien tapojen ja tottumusten muuttaminen ei ole helppoa. Vaikka mä olenkin nyt sitä mieltä, että helppoahan se oli. Moni tapa ja tottumus on sellainen, ettei sitä edes huomaa tekevänsä tietyllä tavalla. Muutos on kuitenkin mahdollinen ja usein siitä seuraa jotain hyvää. Monessa paikassa kehotetaan menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle ja kerrotaan jopa, että sieltä se onni löytyy. Mä en tiedä olenko mä hyvä menemään mukavuusalueeni ulkopuolelle, ehkä mä en ole se pahin vanhassa ja totutussa jumittaja. Tätäkin kannattaa kokeilla!

Joka tapauksessa me tarvitaan nyt muutosta. Ja me tarvitaan mahdollisimman paljon porukkaa mukaan tähän, mieluiten ihan kaikki. Joten tärkein kysymys on se, mikä saa sinussa aikaan muutoksen? Mikä motivoi sua tekemään asiat tietyllä tavalla? Tai onko sellaista, vai pitäisikö tähän pakottaa, kuten Riku Rantala kirjoitti?

 
kasvikset 1.jpg
 

Monessa yhteydessä on puhuttu siitä - ja olen tästä kyllä samaa mieltä, että nämä asiat pitäisi nostaa esiin positiivisesti ja luoda toivoa ja puhua siitä, että asioihin voi vaikuttaa ja muutosta saadaan aikaan. Sillä moni kokee ahdistusta, voimattomuutta ja epätoivoa. En tykkää märehtiä siinä, mutta totta kai mua välillä ahdistaa. Ja tuleva pelottaa. Mutta se, että ihmisiä uhkaillaan ja syyllistetään ei ole ratkaisu. Vaikka kuinka tekisi mieli välillä vaan rähjätä ja saarnata.

Nyt kun luin viime viikolla esiin nousseita juttuja, niin mun mielestä Sauli Niinistö on sanonut aika hyvin: “Ei se ole mikään kärsimys tai rasite ajatella hankintojen järkevyyttä.” Että olisiko siinä yksi askel kohti motivoitumista, että jättää pois sen ajatuksen, että tämä on nyt raskasta ja hankalaa ja miksi mun pitäisi tähän lähteä. Tekee vähän ja katsoo sitten oliko se raskasta tai vaikeaa?

Ja toi vähän tekeminen on aloittamisessa mun mielestä todella keskeistä! Uskon, että pieneen on helpompi motivoitua, monessakin asiassa. Pienin askelin, pikku hiljaa, vähän kerrallaan.

Jos viime viikkoiset uutiset meni ohi, tässä Ylen hyvä kooste.

PS. Otsikon kysymykseen saa ihan oikeasti ja oikein mieluusti vastata. :)