Remppa vai muutto?

Tämä iso puheenaihe on ollut meillä kotona nyt ihan jatkuvasti tapetilla, en oikein voi edes käsittää miten yhdestä aiheesta voi puhua niin paljon... 

Asumme (kaksi aikuista ja taapero) nyt 44,5 neliön asunnossa, joka on virallisesti 1h+k, mutta alkovista on tehty makuuhuone, joten kaksioksi tätä kutsumme. Ja tässä aiheessa muuten ekoteko on juurikin tämä, pienissä neliöissä asuminen. Itse asiassa tämähän on yksi ”kolmesta suuresta”, eli merkittävimpien omien ympäristötekojen kolmikosta, liikkumisen ja syömisen ohella. Meille, ja olen huomannut että monille muillekin, tärkeää on myös edullisemmat asumiskustannukset ja se että pystyy (on varaa) asumaan keskeisellä sijainnilla hyvien julkisten yhteyksien varrella. Tietysti on myös vähemmän siivottavaa. Loppu teksti onkin nyt sitten tämän remppa vai muutto -aiheen pohdintaa, ei niinkään ekovinkkejä. :)

Purettavaksi kaavailtu seinä vasemmalla.

Nyt lapsen tultua ollaan vähän katsottu asuntoja (pieniä kolmioita ja isompia kaksioita) ja sitten aina päädytty että ei muuteta, kunnes tulee taas jotain, mikä käynnistää asuntojen katsomisen... Tästä nykyisestä kodista luopuminen tuntuu kyllä vaikealta, niin hyvin ollaan viihdytty ja kotiuduttu. Ja muutenkin asunnon etsiminen ja ostaminen on oma projektinsa. Varsinkin kun meillä on nyt ihanan kodin lisäksi kiva yhtiö ja tutut naapurit. 

Suurin ongelma kuitenkin on nyt toi alkovi-makuuhuone, johon oon ollut aiemmin tosi tyytyväinen. Mutta nyt se vähän harmittaa, koska koen että pärjättäisi ihan mainiosti kaksiossa, jos olisi kunnollinen makkari, jonne mahtuisi sekä meidän sänky että lapsen sänky. Mulla ja mun puolisolla kun on ihan eri rytmit, niin olisi tärkeää että nukkumapaikka on rauhallinen eikä toisen valveillaolo häiritse nukkuvaa. Nyt siis lapsi nukkuu makkarissa (asunnon ainoa suljettava tila vessan lisäksi) ja me nukutaan vuorotellen patjalla siinä lattialla (alkuyön puoliso, aamuyön minä), koska lapsen rauhoittelu käy niin paljon helpommin siitä vierestä. Ja lasta pitää joka yö yleensä rauhoitella jossain välissä. Toinen nukkuu sitten meidän sängyssä, joka on olohuoneessa. Periaatteessa tää toimii kyllä, mutta mä toivoisin kovasti että päästäisi palaamaan pian yhteiseen, tavalliseen sänkyyn ja toisaalta haluaisin nukkua vielä lapsen lähellä, kun hän on vasta 1-vuotias. 

Ollaan siksi myös mietitty, että voisi remontoida tätä asuntoa niin, että saadaan meille erillinen makuuhuone, ja sinne työpiste. Yhdessä välissä (Raisa Mattilan inspiroimana) keksin, että tehdäänkin meille vain seinämän taakse nukkumapaikka olohuoneeseen. Mutta nyt kun ollaan tajuttu, että tarvitaan ihan kunnolla ääntä ja valoa eristävä nukkumapaikka myös aikuisille, niin päädyttiin takaisin kunnollisen makuuhuoneen rakentamiseen. Purettaisi meidän keittiön ja olohuoneen välinen seinä ja rakennettaisi nykyisen olohuoneen reunaan makkari, ja toiseen reunaan jäisi avokeittiö-olohuone. Alkovi, joka soveltuu oikein hyvin lapsen huoneeksi, jäisi ennalleen.

Muita ongelmakohtia on ollut (lapsen kanssa) hissin puuttuminen (toisaalta vaunuaika meni jo ja kohta lapsi osaa kiivetä itse portaita) ja pyykkien kuivatus (nyt olohuoneessa). Ja täytyy myöntää, että välillä tuntuu että haluaisi enemmän tilaa, mutta se varmaan johtuu suurilta osin tän kevään erityistilanteesta, kun ollaan kaikki koko ajan kotona. Ollaankin yritetty pitää mielessä, että tilanne ei yleensä ole tällainen. Haaveilen myös siitä, että metsää olisi ihan kodin lähellä. Myös joku ihana yhteisöllinen piha nurmikolla ja viljelymahdollisuudella on haaveissa. Tämän haaveen takia en usko että tullaan aina asumaan tässä. Nyt kuitenkin kiehtoo vielä kaupungissa asuminen kaikkien palveluiden, ravintoloiden ja harrastusmahdollisuuksien äärellä. Eikä metsäkään kaukana ole! 

Haluan tietysti asua tulevaisuudessakin pienissä neliöissä, koska se on ekologista. Mutta ollaan katsottu sellaisia 50-58 neliön asuntoja, kolmioita tai kaksioita, joista saisi rempattua kolmion. Toki aina parempi mitä pienempi. Mutta olen kuitenkin valmis pikkuisen isompaan kämppään, mielestäni tuokin koko on vielä ekologista asumista. Hyviä pohjaratkaisuja on aika vähän, usein pienissä kolmioissa on keittokomero ja sitten makuuhuoneessa vähän enemmän tilaa. Oon kuitenkin tajunnut, ettei makuuhuoneessa tarvitse paljoa tilaa, yleensä aika vietetään kuitenkin olohuoneessa ja keittiössä.

Jotenkin tuo ison seinän purkaminen vähän jännittää, iso työ ja entä jos se ei näytäkään hyvältä sitten. Pidän myös vanhasta tunnelmasta ja asunnon alkuperäisistä vanhoista ovista, joten vähän tuntuu pahalta kajota yli 90 vuotiaaseen seinään. Toisaalta kun asiaa on nyt pohtinut, niin ennenhän meillä oli olkkarin toinen reuna aika käyttämättömänä arjessa, kun sohva ja telkkari on toisessa reunassa. Ja yleisesti tuntuu että kaikki kulmissa olevat tilat jää vähemmälle käytölle. Ja mitä enemmän seiniä, sitä enemmän kulmia. Ja vanhoja ovia ei tultaisi purkamaan ollenkaan, ne on meillä lähinnä kaapin ovina, huoneiden ovia ei ole meidän aikana ollut. 

Alkovin ovet.

Oon tietysti myos pohtinut remontin ekologisuutta. Onneksi kaikki meillä käyneet asiantuntijat on sanoneet, että esimerkiksi lattian voi paikata parilla uudella laudalla, joten turhaa materiaalia pystytään välttämään. Olen tietysti korostanut kaikessa materiaalipihiyttä, remontin jälki saa näkyä, eikä sen peittämiseksi tarvitse vaikkapa maalata koko asuntoa lattiasta kattoon. Mutta totta kai jotain uutta materiaalia pitää hankkia. Aion niissä yrittää etsiä ekologisempia vaihtoehtoja. Pidän kuitenkin pienesti asumista isona ekotekona, jonka remontti sitten mahdollistaa.

Yksi viimeisin iso oivallus on ollut sellainen yksinkertainen asia, että asumisratkaisujen toimivuus riippuu paljon asukkaiden vuorokausirytmistä. Oon harmillisen taipuvainen vertailemaan itseäni muihin, ja niin myös tässä asiassa. Olenkin seuraillut muutamia perheitä, jotka asuvat kaksiossa kahdenkin lapsen kanssa ja ajatellut, että meidänkin pitää pystyä siihen. Mutta sitten tajusin, että varmasti olohuoneessa nukkuminen sopii oikein hyvin silloin, jos pariskunnalla on samanlainen nukkumarytmi. Meillä kun sekä töissä että kotona ollessani menen yleensä aina myöhemmin nukkumaan ja herään myöhemmin kuin puolisoni, niin tilanne on toinen. Ja kun toinen valvoo, ääntä syntyy. Tietysti järjestely voi sopia myös jollekin, joka pystyy nukkumaan pienessä metelissäkin. Tämä ei tietysti missään nimessä poista mahdollisuutta asua pienessä asunnossa, mutta tarvitsemme vain erilaisen pohjaratkaisun.

Täytyy vielä sanoa, että en ole tutustunut erilaisten talojen energiatehokkuuteen oikeastaan ollenkaan, jos ei asuntoilmoituksia lasketa. Sen tiedän energialuokista, että muistaakseni A ja B luokissa vaaditaan jo omaa energiatuotantoa talossa, mikä tietysti olisi ihana asia, mutta harvemmin vanhoissa taloissa tätä on. Ja nämä vanhat talothan ovat aina siellä paljon alempana luokituksessa. Toisaalta esimerkiksi vaatteissa ja tavaroissa on usein niin, että parempi käyttää vanha loppuun eikä hankkia uutta, vaikka se olisikin ekologinen. En oikein tiedä mitä ajattelen asuntojen suhteen. Helsinkiin rakennetaan koko ajan paljon uusia asuntoja. Eikä vanhat varmastikaan jää käyttämättä. Muttei niiden energiatehokkuus muutu, jos muutan pois. Tämä on siis täysin omaa pohdintaa, mitään faktaa minulla ei ole. Ja kaikki nämä ”lentää ne koneet kuitenkin” tyyppiset asiat on mun mielestä ristiriitaisia ja ei aina niin kannatettavia. :) Olisihan se hauska saada tehtyä vertailu siitä, että kummin säästää enemmän energiaa, asumalla pienessä asunnossa vanhassa talossa vai vähän isommassa uudessa talossa. Ja uuden talon rakentamisen päästot huomioiden. Oman hiilijalanjälkeni saisin tietysti testeissä alemmas muuttamalla uuteen taloon.

Pienissä neliöissä asumiseen oon tosiaan saanut inspiraatiota viime aikoina etenkin Raisa Mattilalta, tässä hänen teksti, joka käy asiaa läpi monelta kulmalta. Kaiken kaikkiaan on kyllä ihana kuulla perheistä, jotka asuvat pienesti, enkä usko, että varsinkaan pienille lapsille neliömäärillä olisi paljon merkitystä.  Mutta kiinnostaa kuulla teidän kokemuksia aiheesta? Tai vinkkejä vaikkapa siihen pyykkien kuivaamiseen. :)