Ainakin tätä kaikkea pitää muuttaa

Huomenna on eduskuntavaalit ja aion ehdottomasti äänestää. En ole ehtinyt ja jaksanut hirveästi seurata vaalikeskusteluja tai tutustua ehdokkaisiin, mutta tv:n vaalipaneelit ovat herättäneet turhautumista. Tuntuu, että niin moni keskittyy siihen, että listaa asioita joista on ainakin eri mieltä kuin toiset puolueet ja osoittelee muita sormella niin, että ne oikeat keinot ja ratkaisut jää pimenotoon. Tai sitten aletaan kertomaan sitä, mitä asioita puolue on tehnyt viimeisen neljän vuoden aikana, ja jälleen ongelmien ratkaisuehdotukset jää kertomatta.

Tää huolettaa mua kovasti siksi, että me eletään kohtalonhetkiä siinä, että saadaan ihmisten eläminen tällä planeetalla pysymään planetaaristen rajojen sisällä. Juuri ilmestyi erittäin huolestuttavan viestin tuonut IPCC-raportti kertoen, että nyt alkaa olla viimeiset hetket muuttaa suunta. Vaalikeskusteluista turhautuneena aloin miettimään, mitä mun mielestä pitäisi muuttaa tässä yhteiskunnassa. Lyhyestihän voisi sanoa, että kaiken pitää muuttua, koska niin monella elämän osa-alueella on tehtävä vähän toisin. Mun näkökulmasta se muutos ei kuitenkaan käytännössä ole kovin iso tai tuskainen, itse elän vähintäänkin hyvin lähellä kestävää tasoa (sanon tämän perustuen hiilijalanjälkitesteihin) ja mun elämä ei mielestäni eroa paljoakaan muista samassa elämäntilanteessa olevista.

Miten nämä muutokset saadaan aikaan poliittisesti, siihen en ole paras vastaamaan, mutta tiedän, että rakenteellisilla muutoksilla on iso merkitys tässä muutoksessa. Esimerkiksi tukia ohjataan uusiutuvaan energiaan ja kestäviin yrityksiin, kannustetaan ekologisiin liikkumistapoihin ja kasvisruoan tarjoamiseen ja syömiseen kannustetaan. Se, ketkä näistä asioista eduskunnassa päättää, ratkaisee paljon. (Onneksi meille tulee myös EU-tasolta sääntelyä ja ohjausta luonnon puolesta.) Iso merkitys on myös yksilöiden teoilla. Kannustan kaikkia lukemaan esimerkiksi tuon IPCC-raportin uutisen, laskemaan oman hiilijalanjälkensä ja tekemään asioita ja muutoksia, jotka pienentää omia ympäristövaikutuksia.

Mä kirjoitan nyt ehkä sellaisesta kulttuurisesta muutoksesta, mikä tässä mielestäni tarvitaan. Toimintatapojen, normien ja sen mikä on yleisesti hyväksyttävää muuttamisesta. Konkreettisia tekovinkkejä voit saada esimerkiksi täältä mun vanhasta postauksesta ja kannattaa muistaa, että tärkeimmät on asuminen (lämmitysenergian muoto merkitsee), liikkuminen (fossiiliset polttoaineet minimiin) ja syöminen (naudanliha ja maitotuotteet vain juhlapäivinä).

Kulttuurisessa muutoksessa keskeinen asia on kulutuskulttuuri ja markkinointivoimat, jotka luo meille mielikuvia ja sitä kautta tarpeita, joita ei oikeasti ole. Ja se, että tavaroita tuotetaan jättimäisiä määriä ilman tietoa siitä, haluaako tai tarvitseeko joku niitä. Pahimmillaan esimerkiksi vaatteita poltetaan täysin käyttämättöminä. Itse asiassa LuoTo-hankkeen keskusteluissa nousi todella havahduttava ajatus siitä, kuinka absurdia kaiken uutena ostaminen ja tavaroiden (vaatteiden) kertakäyttöisyys on. Tulevat sukupolvet tulevat hämmästelemään sitä, että miten voi olla mahdollista, että te otitte luonnonvarat, valmistitte tuotteen, käytitte sitä pienen hetken ja heititte sitten roskiin? Tämähän on aivan järjetön tapa toimia. Tavaroiden valmistamiseen, kuljettamiseen ja hävittämiseen liittyy monenlaisia vaikutuksia ympäristöön, luontoon ja ihmisoikeuksiin. Materialismin ja ylikulutuksen ihannoinnista pitää päästä pois.

Aiheeseen kytkeytyy myös menestymisen paine ja yksilökeskeisyys. Pitää menestyä koulussa ja sitten työelämässä, on paineet tehdä kaikki, enemmän ja paremmin, jotta sitten pärjää ja saa hyvän työpaikan. Ja omasta menestyksestä vastaa itse. Kuluttamalla voi pönkittää tätä minää, jollainen kuvittelee että “pitää olla”. Seurauksena on uupumusta, yksinäisyyttä, huonommuuden tunnetta. Kun on oppinut kuluttamaan paljon, tarvitsee myös paljon rahaa, jonka eteen pitää tehdä paljon töitä.

Ekologisessa elämässä kulutetaan vähemmän, jolloin myös taloudellisesti pärjää vähemmällä, jolloin työtäkään ei tarvitse tehdä niin paljoa. Aikaa vapautuu sekä työn vähentämisen että kulutuksen vähentämisen kautta. Aikaa, jolloin voi tehdä sitä mitä itse haluaa ja mistä nauttii. Ehtii vaikkapa mennä junalla Berliiniin (me tosin tehtiin tämä ihan tavallisella kesälomalla).

Kirppislöytöjä ja lainaamovaatteita

Meidän pitäisi päästä pois yksilökeskeisestä kulttuurista ja lisätä yhteisöllisyyttä monin tavoin. Yhteisöllisyys tuo hyvinvointia monella tapaa, yhteisöllisyys lisää yhdenvertaisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia. Meidän nykyisessä taloyhtiössä naapureita moikataan ja usein myös vaihdetaan kuulumisia tai jutellaan niitä näitä rapussa tai pihalla. Tämä helpottaa myös tavaroiden kierrätystä ja jakamista sekä lisää hyvää oloa. Yhteisöllisyyttä voisi lisätä myös työn kevennys, jolloin ihmisillä olisi enemmän aikaa jutella ja aidosti kohdata myös työpaikalla. Ja sitten kun ihmiset voivat paremmin, myös terveyspalveluihin tarvittava rahamäärä pienenee.

Mielestäni myös tehokkuuden, työn ja rahanteon ihannoinnista pitää päästä eroon. Neljän päivän työviikko pitäisi olla helpommin mahdollinen kaikille halukkaille, ja siten että työtä oikeasti otetaan pois ja palkataan uusia tekijöitä niille vapautuneille päiville.

Matkustelu on myös osa tätä kehää. Myös tässä meille on luotu se mielikuva, että hyvään elämään kuuluu lentäminen etelään. Toisena puolena on se, että uupumukseen ajava elämäntapa saa haluamaan pois. Kun työtä on vähemmän ja se on kevyempää, ei ole tarve lentää kauas rentoutuakseen.

Yksi iso asia on ruokavalio. Täälläkin on taustalla isoja voimia, kuten maitopropaganda. En osaa suoraan sanoa ratkaisua, mutta voisiko olla joku sääntö siitä ravintoloille, että lounasbuffetissa saa olla vain yksi liharuoka kerrallaan? Tai ainakin siitä saisi jotain etua, mitä enemmän kasvisruokaa tarjoaa. Samoin kaupoissa, jos tarjonta kääntyisi päälaelleen kasvis- ja lihavaihtoehtojen määrässä, väitän että sillä olisi vaikutusta. Tässä asiassa tosin yksilön on erittäin helppo tehdä muutos: valitse kaupassa kasvisvaihtoehto, tilaa seminaarissa kasvistarjoilut ja tarjoa kavereille kasvisillallinen.

Ympäristöjärjestöjen kysely osoittaa, mitkä puoleet panostavat luontokadon torjuntaan.

Näitä asioita nyt reilu 10 vuotta miettineenä olen huomannut, että kun on oppinut kyseenalaistamaan totuttua, normia ja sitä mitä aina on tehty, se on suuri rikkaus. Se avaa ovia parempaan mieleen ja elämään.

Äänestän isosti luonnon puolesta huomenna, teethän sinäkin niin? Haluan, että politiikassa laitetaan ympäristö ja luonto etusijalle: jos meillä ei ole ilmaa mitä hengittää, vettä mitä juoda ja ruokaa mitä syödä, niin on vaikea ratkoa mitään muitakaan ongelmia.