Ekomatkailua?
En tiedä, voiko matkaa, johon kuuluu lentäminen, kutsua ekomatkaksi. Palasimme juuri vajaan neljän viikon matkalta Kaakkois-Aasiasta. Jo ennen matkaa pohdin erityisesti lentämisen vaikutuksia, matkalla pyrin ekotekoihin ja törmäsin myös niiden mahdottomuuteen. Matkan suunnitteluvaiheessa minulle oli tärkeää, että perille päästiin suoralla lennolla. Yksi ekoteko oli myös se, että halusin olla reissussa pidemmän aikaa. Ei tarvitse lentää samaan maahan montaa kertaa, kun näkee yhdellä matkalla useamman paikan. Itse matkalla pyrin elämään yhtä ekologisesti kuin muutenkin, mutta lomalla ei tietenkään halua niuhottaa joka asiasta. Muoviton Aasian matka olisi todellinen haaste!
Kuten sanottu, maassa jossa juomavesi pitää ostaa muovipullossa, eikä kattavaa jätehuoltosysteemiä ole, on vaikeaa matkustaa täysin puhtaalla omatunnolla. Listasin kuitenkin joitain pieniä ekotekojamme matkalta:
Pyörällä ja junalla.
- Vältettiin tavaroiden ja vaatteiden ostamista. Ostettiin tuliaisiksi käsintehtyä saippuaa ja syötäviä. Tavaratuliaisia ostettiin vain läheisille lapsille ja pari tarpeeseen tulevaa puukapustaa omaan keittiöön. Itselleni ostin menomatkalla yhden mekon. (Bangkokin Chatuchakin markkinat on kyllä niin ihana paikka, että oli lähellä, ettei vanha materialisti-Kaisa herännyt henkiin. :))
- Säästettiin paperia. Thaimaassa ei ymmärtääkseni ole tapana käyttää vessapaperia. Monissa turistikohteissa sitä kyllä oli ja joissain julkisissa vessoissa sitä sai ostaa. Mutta esim. bussi- ja juna-asemilla tuli tarpeeseen taito käyttää paperin sijaan bideesuihkua. Pienellä Ko Phayamin saarella opittiin se bideesuihkun käyttö, koska yövyttiin paperittomassa bungalowissa 5 yötä. Alkureissusta oltiin kannettu omaa vessapaperia mukana, mutta tämän jälkeen se ei ollut enää välttämätöntä. Tämä sai kyllä miettimään Suomen metsäteollisuutta ja Suomessa käytettävän paperin määrää. Vessapaperi on täällä paljon paksumpaa, sitten on talouspaperia ja paksuja servettejä ja käsipaperiakin. Thaimaassa oli vain hienommissa hotelleissa ja kauppakeskuksissa käsipaperia ja servetit (jos niitä oli) oli sellaisia pieniä ja tosi ohuita. Tosin pitäisi tietysti tutkia, mitä se suihkuttelun aiheuttama vedenkulutus tekee ympäristölle.
- Ko Phayamin saarella eläminen tuntui kyllä ekoteolta, koska saarella ei ollut sähköä kun iltaisin ja öisin, eikä meidän mökissä aina silloinkaan. Lämmintä vettä ei myöskään ollut. Eikä autoja. Ne bungalowit missä yövyttiin, oli luonnon ehdoilla rakennettu ja yhteisten tilojen kalusteet oli myös luonnonmateriaaleista tehtyjä. Saarella myös lajiteltiin jätteet, ainakin meidän majapaikassa. Tosin roskiksia ei ollutkaan missään muualla kuin majatalojen yhteydessä.
- Yritettiin kieltäytyä muovipussista aina kuin mahdollista. Useimmiten se onnistui, kun vain muisti sanoa siitä ajoissa ja tarpeeksi kuuluvasti.
Kävellen.
Puisia kalusteita Ko Phayamilla.
- Yritettiin välttää pieniä vesipulloja ja ostettiin isoja pulloja tai useamman litran tonkkia, joista täytettiin omia pulloja. Hotelleissa sai ilmaiseksi pikkupullon vettä, mutta ei aina käytetty niitä, jottei tuhlattaisi pikkupulloja. Valitettavasti vain yhdessä hostellissa Kambodzassa oli hostellin puolesta sellainen iso juomavesisäiliö, mistä sai täyttää omaa pulloa pientä maksua vastaan. En ymmärrä, miksei tätä systeemiä ole kaikissa hotelleissa Thaimaassakin.
- Käytettiin julkista liikennettä, ei lennetty matkan aikana. Lyhyemmissä etapeissa tuli joitain kertoja käytettyä tuktukeja ja mopotakseja, taksilla mentiin kaksi kertaa Bangkokissa.
- Syötiin kasvisruokaa ja jonkin verran (läheltä pyydettyjä) mereneläviä. L söi muutaman kerran lihaa. Syötiin oikeastaan vain thaimaalaista ruokaa! (Turistikohteissa on tarjolla myös paljon pizzaa, pastaa ja jopa lihapullia.) Thaimaassa annokset on onneksi myös sen kokoisia, ettei melkein koskaan tarvinnut jättää ruokaa.
- Keräsin rannalta kuusi pientä kassillista muovijätettä ja vein kierrätettäväksi.
- Pyrittiin lajittelemaan jätteet aina kun mahdollista.
- Vältettiin ostamasta lasipulloja ja tölkkejä (paitsi ravintoloissa), koska en ollut varma niiden kierrätyksestä.
- Matkaoppaat ja matkalukemiset lainattiin kirjastosta ja ystäviltä.
- Pidettiin ilmastointia hotelleissa välillä pois päältä ja sammutettiin ilmastointilaite aina kun poistuttiin huoneesta.
- Ei käytetty hotellien pieniin muoveihin pakattuja shampoita ja saippuoita, vaan käytettiin omia kotoa tuotuja.
- Laitettiin hotellihuoneen oveen ”Do not disturb” -kyltti, ettei siivooja tule vaihtamaan pyyhkeitä ym. turhaan. Keksittiin tämä tosin vasta loppumatkasta.
- Jätettiin väliin eläimiin liittyvät aktiviteetit, esim. norsuilla ja hevosilla ratsastaminen.
- Vuokrattiin pyörät kaksi kertaa.
Olisi voinut tehdä paremmin (ainakin):
- Yöpyä pidempään samassa majapaikassa, säästyy pyyhkeiden ja lakanoiden pesulta.
- Vältellä pikavenekyytejä.
- Vähentää take-away juomia TAI ottaa oma muki mukaan Suomesta.
PS. Ehkä epäekologisinta kuitenkin on se, että ihana Thaimaa sai oikeastaan heti haluamaan sinne uudestaan. Lentotauon aion kuitenkin pitää, ainakin parin vuoden pituisen. Onneksi matkalla oppi myös katsomaan lähelle, ja moni kotimaan kohde nousi uuteen arvoon.