Vegaanihaaste: oppeja ja onnistumisia
Ihan ensinnäkin, kannattaa ehdottomasti kokeilla vegaaniruokaa. Monissa tapauksissa eläinperäiset tuotteet on tosi helppo korvata kasviperäisillä eikä ruoanlaittoa tarvitse muuttaa ollenkaan. Ja jos muuttaakin, niin voi löytää uusia hyviä reseptejä arkeen.
Haasteet, lakot ynnä muut ei ehkä ole ihan mun juttu, mutta oon todella tyytyväinen, että lopulta lähdin tammikuuksi vegaanihaasteeseen mukaan. Vegaanihaaste siis kannustaa kaikkia kokeilemaan vegaanista ruokavaliota yhden kuukauden ajan (eikä sen siis tietenkään tarvitse olla tammikuu). Haasteen myötä saa vinkki-/infokirjeen joka päivä sähköpostiin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että mun ei tarvitse lähteä haasteeseen, koska tunnen vegaaniset vaihtoehdot hyvin ja syön jo paljon vegaaniruokaa. Mutta onneksi havahduin tästä hassusta ajatuksesta ja tajusin, että voin silti kokeilla haastetta. On ihan eri asia olla vegaani, kun tietää mitä on olla vegaani! Tai oikeastaan luulla tietävänsä. Ehkä tämä pieni oivallus saa mut jatkossakin lähtemään mukaan tällaisiin, haasteenhan voi aina toteuttaa omalla tavallaan eikä se pakota mihinkään. Mulle se oli merkittävää kun tajusin, että eihän kukaan rankaise siitä, jos joudun tekemään joskus poikkeuksen. Juuri nehän ovat niitä opettavaisia kokemuksia.
Ruokavalioitahan meidän taloudessa riittää. Puolisoni noudattaa FODMAP-ruokavaliota ja syö yleensä ulkona syödessä gluteenitonta (ja syö siis myös eläinperäisiä tuotteita). Itse olen ollut kasvis-kala ruokavaliolla, josta kala tosin on jäänyt aika vähiin. Lisäksi viime vuonna havahduin maitotuotteiden ja erityisesti juuston päästöihin, joten juustojen käyttöä on meillä vähennetty reilusti. Maitoa emme ole kumpikaan juoneet vuosiin (muutenkaan, eikä vatsavaivaisille maitotuotteet ole välttämättä hyvä idea, eivätkä toisaalta aikuiselle tarpeellisiakaan). Reilu neljä vuotta sitten minulla todettiin refluksia (eli mahahapot nousevat ruokatorveen) ja sen myötä olen ollut entistäkin varovaisempi tiettyjen ruoka-aineiden kanssa.
Sitten mulla on vielä tämä nirsous... Se menee kyllä aika hyvin refluksiruokien kanssa yksiin, esim. paprika, raaka sipuli, chili/tulinen ruoka ovat olleet mun ”en tykkää” listalla jo muutenkin. Refluksin takia välttelen myös ruisleipää ja omenaa. Mutta sitten on paljon sellaista mitä voin kyllä syödä, mutta mitä kuitenkin vältän, jos ei se oo tosi epäkohteliasta. Esimerkiksi kahvi ja kaikki kahvin makuiset asiat, puolukka, tuore inkivääri, oliivit, suolakurkku, sinappi, kaalikin on vähän niin ja näin. Ja ehkä isoin haaste sienet, joita kyllä haluaisin oppia kokkaamaan ja syömään.
Vegaaniudessa ehkä suurimpana “ongelmana” meillä on palkokasvit, jotka eivät sovellu puolisolleni, lisäksi minulla menee soijarouheesta maha sekaisin. Tofu on siis meillä kova sana. Ja onneksi nyt koko ajan lisääntyy kaurapohjaiset tuotteet. Teen toki itselleni välillä ruokaa linsseistä ja joskus pavuistakin, mutta kivempi ja ekologisempihan se on syödä samaa ruokaa. Mutta hyvin voi siis olla vegaani myös ilman palkokasveja tai soijarouhetta!
Arkeeni haaste toi muutamia käytännön muutoksia. Olen alkanut katsoa vegaanisia tuotteita vegaanituotteet.net sivulta, jos vaikka pitää ostaa keksejä tai suolakeksejä tms. johonkin tarjottavaksi, niin voi hyvin valita vegaanisia. Sitten vegaanihaasteen sivuilta oon alkanut kattomaan reseptejä. Haasteen aikana löytyi myös tämä uusi suosikkiruoka Tofu limonello, nam! On aina niin virkistävää löytää uusia reseptejä, varsinkin kun kokkaaminen ei ole lempipuuhaani.
Suurin muutos taisi olla ulkona syömisessä (kuulinkin just termin kotivegaani, jossain määrin meitä voisi kuvata näin, paitsi että puolisoni syö kotona (luomu) kananmunia.) Tajusin vasta nyt, että jos harvoin tilaan sen chai latten kahvilassa, voin pyytää sen kauramaitoon. Lisäksi opin kysymään vegaanisia tuotteita kahviloissa ja ravintoloissa ja se on mielestäni tärkeää työtä muutoksen eteen. Toki ulkona syödessä on välillä edelleenkin vaikea löytää vegaanista vaihtoehtoa, jossa ei olisi jotain mistä en pidä/mikä ei närästä. Viimeksi ravintolassa chili-ananaskastike vaihtui ketsuppiin. Sitten pitää vaan sietää sitä, että on aina vähän hankala asiakas -fiilis. Lisäksi ravintolassa saatan nykyään ottaa kasvisruoan alku- tai jälkiruuaksi ja vegaanisen pääruuan ja mielestäni tämäkin on jo askel parempaan suuntaan. Tai jätän jälkkärin väliin, jos vegaanista vaihtoehtoa ei ole tai se ei houkuttele. Kun tietää vähän eri ruoka-aineiden päästöistä, niin voi tehdä valintoja sen mukaan. Nythän tuli juuri myös uudet WWF:n ilmastoystävälliset ruokasuosituksetkin, tässä myös Ylen hyvä juttu aiheesta.
Kahvilassa käyminen oli ehkä kaikista haastavinta, tuntui että niissä oli vähiten vegaanisia vaihtoehtoja. Kahviloissa tulikin eniten “sortumisia” ja varsinkin jos menin töiden jälkeen sinne nimenomaan siksi, että saisin jotain syödäkseni. Kahviloihin liittyy myös mun suuri herkku, nimittäin pulla. Tiedän, että itse leipomalla saa kyllä oikein hyvää vegaanista pullaa eikä pullakaan kaipaa maitoa tai voita. Mutta valitettavasti suurin osa kahviloiden pullista sisältää eläinperäisiä raaka-aineita. Pullaan olen kyllä sortunut haasteen jälkeen. (Huomio: ihan terveellistä myös olisi jättää pullat väliin…)
Toinen mielenkiintoinen asia on kyläilyt. Alkupäivinä söinkin maitotuotteita esim. mummoni synttärikahveilla (vegaani serkkuni ei tainnut syödä siellä mitään…), mutta lopuksi päädyin ottamaan omat eväät kylään mentäessä. Sitten vegaanihaasteen myötä mua alkoi jopa vähän ärsyttää se, kuinka jos menemme jonnekin tutuille tai sukulaisille syömään, niin siellä niin usein tehdään kalaa. Jotenkin tuli vaan sellainen sisuuntuminen, että miksi mun pitäisi päästää ne kestittäjät helpolla? Eikö mun pitäisi ennemminkin haastaa ne tutustumaan kasvis/vegaaniseen ruokaan? Jos sanon että olen kasvissyöjä ja voin syödä myös kalaa, niin se ei tarkoita että haluan aina kalaa kylässä (tai muutenkaan). Mutta varmasti paras keino on tehdä yhdessä ruokaa tai ottaa omat eväät ja sitten keskustella aiheesta rakentavassa hengessä.
Vaikka olenkin luovinut jo vuosia näiden ruokavalioiden kanssa ja yrittänyt syödä mahdollisimman ilmastoystävällisesti, koen silti, että vegaanihaaste muutti elämääni. Pyrin nyt paljon vahvemmin vegaanisuuteen. En edelleenkään ole 100% vegaani, mutta tosi usein huomaan sanovani tai ajattelevani, että mieluummin valitsen vegaanisen vaihtoehdon, jos se on mahdollista. Kahviloissa ja ravintoloissa yleensä aina etsin tai kysyn vegaanista vaihtoehtoa ja jos se ei sovi minulle tai sellaista ei ole, otan kasvisruoan. Yksi mikä kyllä vähän vaikuttaa mulla on se tieto, että esimerkiksi kananmunan ja osan maitotuotteiden hiilijalanjälki ei ole niin suuri, kuin vaikkapa juuston ja naudanlihan, joten saatan sitten valita jonkun päästöiltään pienemmän vaihtoehdon.
Tämä on mun mielestä mielenkiintoista varsinkin motivaationäkökulmasta. Jostain syystä epäeettisyys ei motivoi mua niin vahvasti kuin ympäristö/ilmasto/päästöjen vähentäminen. Totta kai ajattelen, että teoillani on merkitys ja voin vaikuttaa asioihin, mutta se, että syön esimerkiksi kerran kuussa jotain eläinperäistä, ei saa minua ahdistumaan. Myönnän kyllä, etten perehtynyt haasteviestien eläinten oikeuksia käsitteleviin osioihin kovinkaan laajasti. Seuraavaksi lukulistalla olisikin sellainen kirja kun Vegaanimuksut. Ymmärrän hyvin sen ajatuksen, ettei halua yhdenkään eläimen joutuvan kärsimään ja on siksi täysin vegaani. Ja tiedän, että vaikka söisin kuinka harvoin eläinperäisiä tuotteita, niin joku eläin siinä on kärsinyt.
Yksi huomio vielä nousi, nimittäin jätteen määrä. Musta tuntui, että vegaanius voi olla ristiriidassa jätteen vähentämisen kanssa, mutta ei tietenkään välttämättä ole! Mulle vaan kävi niin, että haasteen aikana ostin enemmän esim. muovirasioihin pakattuja tomaatteja ja viinirypäleitä sekä erilaisia välipalapatukoita. Ehkä halusin antaa siimaa toisessa asiassa, kun toisessa oli tiukempi linja. Lisäksi vegaanius voi olla ristiriidassa eettisten arvojen ja vastuullisuuden kanssa, esimerkiksi avokadon, palmuöljyn ja suklaan suhteen. Kannattaa muuten tutustua Arvokasmaailma-tiliin Instagramissa, he elävät vegaanista ja palmuöljytöntä elämää.
Lopputulos on siis se, että en elä vieläkään täysin 100% vegaania elämää, mutta eläinperäisiä tuotteita menee todella vähän. Meillä kotona ei ole oikeastaan kun niitä munia. Ehkä edelleen noissa kahviloissa ja ravintoloissa ja kyläilyissä tulee joustettua eniten. Jos itse menen kylään ja vien ruokaa, pyrin tekemään vegaanista.
Tässä vielä muutamia oppeja ja oivalluksia listattuna:
Kyllä Tikkurilastakin löytyy vegaanilounasta (tämä epäilytti alkuun). Mm. Fafas, Chicos, Blablabla, Picnic, Subway. Vantaan kaupungin työpaikkaruokalassa ei voinut käydä, kuukaudessa siellä oli 2 kertaa vegaaniruokaa.
Ulkona syödessä kannattaa aina kysyä vegaanista, yleensä aina vaihtoehtoja löytyy!
Kaurakerma ja kauramaito toimivat ihan kaikessa kerman ja maidon korvikkeena!
Korvapuusti ei todella tarvitse maitoa tai munaa, voitelin vesi-sokeriseoksella.
Välipaloina toimivia ovat mm. raakapatukat, pähkinät, hedelmät ja erilaiset kaura- ja soijajuomat.
Minulla on asenneongelma vegaanista pizzaa kohtaan. En ole vieläkään uskaltanut kokeilla. 😊
Vegaanius voi olla terveellisempää, koska työpaikan kahvitteluissa jää pullat ja muut väliin. Toisaalta ostin enemmän tummaa suklaata.
Karkit ja sipsit eivät läheskään aina ole vegaanisia, aluksi söin niitä vahingossa. Vegaani-irtokarkkien kanssa koin päänvaivaa, kunnes huomasin, että ainakin S-kaupossa vegaanikarkit on merkitty erikseen. Vegaanituotteet on muuten myös tili Instagramissa, mistä saa vinkkejä vegaanituotteista.
Brunssi ystävien kanssa toimi mainiosti, opin tekemään vegaanisen suolaisen piirakan ja lopulta piti vältellä vain paria tarjolla ollutta tuotetta.
Leivonnassa margariinia ja tarvittaessa soijatuotteita ja kauramaitoa.
Jos jonkun tuotteen jättää pois, niin jonkun ajan päästä sitä tuotetta ei enää teekään samalla tavalla mieli. Joskus maistoin puolison ostamaa juustoa ja tuli sellainen olo että ei tämä nyt kovin kummoista ole. Toki riippuu tilanteesta, ja varmasti tulen vielä juustoa harvakseltaan syömään.
Mikä harmitti:
Se että ravintoloiden vegaanivaihtoehdot on niin usein tulisia/sisältää chiliä. Sama pätee ketjuravintoloiden kastikevaihtoehtoihin… Tai sitten tarjolla on sieniä.
Mitä muutoksia olin jo aiemmin tehnyt:
Maito on jäänyt pois aamupuurosta, joskus käytän kauramaitoa jos sitä on kaapissa.
Ruokakerma on vaihtunut kauravalmisteeseen.
Oivariini on vaihtunut (palmuöljyttömään) Keijuun.
Juusto on jäänyt kotona pois leivän päältä ja hyvin suurelta osin myös ruoista. Leivälle laitan kaupan valmiita vegaanilevitteitä, hummusta tai sitten vaan margariinia ja kurkkua.
Eineksissä vegaania: erilaisia kasvispyöryköitä ja -pihvejä, vihistä, vegaaneja karjalanpiirakoita.
Jogurttina syön soijajogurttia ja joskus kauraa, esim. Yosan tai Kaslinkin valmisteita.