Pieni ihminen, suuri syy (ja vähän helpotusta ahdistukseen)

Meille on tullut vauva! Saimme pienen pojan huhtikuussa ja sen jälkeen onkin menty enemmän ja vähemmän haipakasti ylä- ja alamäkiä vauvakuplassa ja blogi on jäänyt harmillisen syrjään… Selaisin tossa just mun 25 sivuista “luonnoksia” tiedostoa ja ajattelin taas kerran, että nyt alkaa tekstejä tulla. En lupaa mitään, mutta yritetään, jos lapsenvahteja löytyy! Tähän tekstiin mahdutin vauvapohdintojen lisäksi vinkkejä ahdistuksenhallintaan, joten pientä rentoutusta ja mielijumppaa haluavat, lukekaa loppuun asti. :)

 
vauva.jpg
 

Muistan kun ollessani viimeisillään raskaana tapasin sattumalta tutun Climate Business Collectivesta. Tuli puheeksi, että myös heidän porukassaan on nyt paljon vauvoja. Totesin sitten itsenikin vähän yllättäen vaan että “nyt meillä on yhä suurempi syy tehdä tätä” - viitaten tietysti tekoihin, joita teemme ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ja niinhän se on, tämän päivän teot vaikuttavat siihen, millaista elämä maapallolla tulee olemaan lastemme nuoruudessa ja aikuisuudessa.

Mietin paljon lapsen hankkimista, ja päätöksen tekeminen oli vaikeaa. Olin aiemmin pitänyt asiaa itsestäänselvänä, mutta n. 25-vuotiaana ymmärsin, ettei minun tarvitse tehdä mitään siksi, että niin “kuuluu tehdä” (naimisiin, lapset, omakotitalo, koira, farmariauto jne.). Samoihin aikoihin havahduin ympäristöasioihin ja nämä kaksi seikkaa saivat todella pohtimaan tätä asiaa. Haluanko hankkia lapsia tällaiseen maailmaan? Puolisoni halusi lapsen ja itsekin olin vähän kallistumassa siihen suuntaan. Ja tässä sitä nyt ollaan, ihanan 4,5 kuukautisen Eeli-vauvan vanhempina.

Aloin myös miettiä kuvaa sellaisesta maailmasta, jossa lapsia ei hankittaisi ollenkaan ja sen toivottomuus kauhistutti. Entä jos kaikki päättäisivät, että tulevaisuus näyttää niin surkealta, ettei lapsia kannata hankkia? Sitten vaan odoteltaisi pahinta tapahtuvaksi. (Toki koko maapallon mittakaavassa tilanne on tosi epärealistinen, mutta kuitenkin.) “Toivoa on”, totesi työkaverini raskausmahaani katsellessaan ja siihen oli helppo yhtyä. Myös tämä aihe on ympäristönäkökulmasta kiistelty. Toiset sanovat, että lapsen hiilijalanjälki on valtava, toiset sanovat, ettei tätä vaikutusta ole. Meidän vauvamme ei ainakaan vielä kuormita maapalloa melkein ollenkaan, hänen tarvikkeet on 99%:sti ostettu käytettynä tai lainattu ja hän syö pelkkää rintamaitoa. Asumme edelleen 45 neliön kaksiossa eikä meillä ole nyt suunnitelmissa muuttaa isompaan.

Myönnän kyllä, etten oikein ajattele Eelin tulevaisuutta ainakaan kovin pitkälle. Eihän siinä olekaan mitään järkeä nyt pohtia vuotta 2050 ja spekuloida mitä tulee ehkä olemaan. Tai ainakin siinä voisi mennä järki, jos liikaa asiaa miettisi… Olen onnellinen, että ainakin toistaiseksi hän saa kasvaa hyvässä ja turvallisessa ja sopivan lämpöisessä ympäristössä ja saamme helposti vastattua hänen tarpeisiinsa.

 
purulelu.jpg
 

Yksi negatiivinen ilmiö on kuitenkin viime viikkoina ollut pienessä nousussa, nimittäin oma ilmastoahdistukseni. Ehkä nämä hormonit herkistävät vakavampiin pohdintoihin ja toki myös viime aikojen uutiset Amazonilta vetävät hiljaiseksi. Mä en ole tykännyt puhua ilmastoahdistuksesta, koska ajattelen, ettei se ainakaan ahdistus-sanaa toistamalla paremmaksi muutu. Vaikka tottahan se on, että nämä asiat välillä ahdistaa. Mutta ahdistumalla se tilanne ei parane, ahdistuminen ei poista tai hidasta ilmastonmuutosta. Mä näen paljon parempana vaihtoehtona nostaa positiivisia asioita esiin ja sitten positiivisella mielellä tehdä tekoja. Sellaiseen mieleen tulee paljon helpommin uusia ideoita vaikkapa keinoista, joilla me voitaisi torjua ilmastonmuutosta. Sellaisella mielellä saa itsensä paljon helpommin toimimaan ja tekemään. Ja bonuksena eläminen yleensä tuntuu paljon mukavammalta. Jos mä vaikka totean, että lentokoneita nähdessäni alkaa ahdistaa, niin se ei poista tai vähennä lentoliikennettä. Keinot on muualla.

Huomasin, että olen kirjoittanut aiemmin keväällä vinkkejä ahdistuksen hallintaan. Sairastin työuupumuksen kolme vuotta sitten ja opin silloin todella paljon ahdistuksen hallinnasta ja nykyään saankin hallittua omat tunteeni aika hyvin. Toinen syy omaan ahdistuksettomuuteeni uskon olevan se, että olen sulatellut näitä ympäristöasioita jo vuosia, enkä herännyt siihen ihan yhtäkkiä. Monet uutiset ei enää hetkauta, koska ne harvemmin tuo mitään uutta tietoa. Tai toki jotain konkreettisia asioita oppii koko ajan, mutta pääviesti on tuttu: tilanne on paha, kaikkeen liittyy todella monia asioita/näkökulmia ja tilanteelle täytyy kiireesti tehdä jotain. Voin vaan kuvitella millainen tunnemyrsky voi olla, jos herää kaikkeen tähän vasta nyt. Nyt Amazonin palojen edessä on mustakin kuitenkin välillä tuntunut niin voimattomalta, että se meinaa säikäyttää. Teki siis myös minulle hyvää käydä läpi tämä kirjoittamani listaus ahdstuksen minimoimiseksi.

Myös vauvan kanssa oleminen on kyllä hyvää terapiaa. Vauvalta voisimme kaikki ottaa mallia mm. hetkessä elämisestä, hymyistä ja läheisyydestä nauttimisesta ja pienistä asioista iloitsemisesta. Vauva ei ole turhamainen tai tuomitseva. Hän ei kaipaa uusia tavaroita tai ulkomaanmatkoja, vaan läheisyyttä ja arkisia tekoja. Vauvan perspektiiviä suosittelen myös kokeilemaan, on aika ihana välillä vaan katsella taivasta ja puiden latvoja.

Mutta vihdoin siihen listaukseen! Näin ainakin minä helpotan ahdistuksen tunteita:

  1. Hengitä syvään ja rauhoita mielesi. Opettele pitkä uloshengitys, sillä se rentouttaa tehokkaasti kehon ja mielen.

  2. Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa. Oman elämäsi valintoihin ja tekoihin voit aina vaikuttaa. Myös omaan ajatteluusi ja suhtautumiseesi voit vaikuttaa, voit muuttaa itseäsi ja ajattelutapojasi, vaikka se voikin olla haastavaa. 

    • Jos haluat vaikuttaa muiden ihmisten toimintaan, käy heidän kanssaan rakentavia keskusteluja, älä hyökkää tai arvostele vaan kysy, kyseenalaista ja kerro omia kokemuksia, näkemyksiä ja oppeja. 

  3. Ole itsellesi armollinen. Itsensä muuttamiseen kannattaa antaa aikaa. Hyväksy se, että joskus ”hairahdat” epäekologiseen tekoon. Suhteuta tekosi oikein, ehkä teit 10 hyvää asiaa ja yhden huonon, älä takerru yhteen ”epäonnistumiseen”, vaan iloitse onnistumisista. Salli itsesi välillä unohtaa kaikki tämä. Älä myöskään murehdi siitä, mitä olet tehnyt aiemmin, sille ei enää voi mitään. Itse mietin joskus, että mä en esimerkiksi voi mitään niille tavaroille ja vaatteille mitä mulla jo on. Ei kannata käyttää energiaa siihen, että katuu aiempia päätöksiään. Kannattaa keskittyä siihen mitä voi nyt tehdä: pitää hyvää huolta tavaroistaan ja välttää jatkossa hätiköityjä ostopäätöksiä. 

  4. Toimi ja elä omien voimavarojesi sallimissa rajoissa. Jokaisella meistä on yksilölliset, RAJALLISET voimavarat. Ilmastonmuutos ja muut maailmanlaajuiset, isot asiat ovat niin suuria, ettet voi kaikkea ottaa omille harteillesi kannettavaksi. 

  5. Tiedosta, mutta älä takerru. Tiedämme, että maailma on paha paikka. Yritykset toimivat epäeettisesti saadakseen parempia tuottoja. Viherpesu on yleistä. On olemassa erilaisia ekologisia sertifikaatteja, muttei niihin voi nykymaailmassa täysin luottaa. Aitoa läpinäkyvyyttä on hyvin vaikea saavuttaa. Nämä asiat ovat olemassa, mutta niiden murehtimiseen ei kannata jäädä kiinni. 

  6. Päästä irti kiukusta. Se, että raivoat ja tuskailet itseksesi muiden päätöksiä ja tekoja (”miten toikin voi taas lentää” tms.) ei tee muuta, kun saa oman mielesi matalaksi ja syö omia voimavarojasi. Jos uuvutat itsesi tällä pään sisäisellä raivolla, ei sinusta ole hyötyä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Uupuneena et jaksa tehdä niitä tärkeitä tekoja, jotka vievät asioita ja mielialaasi parempaan suuntaan. 

  7. Älä seuraa (liikaa) uutisia. Sama kun edellinen kohta: jos uuvutat itsesi negatiivisilla uutisilla ja epätoivolla, ei sinusta ole hyötyä ilmastonmuutoksen torjumisessa. 

    • Lopetin uupumusaikana uutisten seuraamisen ja nytkin huomaan, että välillä somessa eteen tuleva negatiivisten uutisten tulva meinaa ahdistaa. Katso kohta 5, äläkä hukuta itseäsi liian suurella määrällä tietoa, tiedon omaksumiseen kannattaa ottaa pidempi ajanjakso. Olen onnellinen tietynlaisesta laiskuudestani, jonka vuoksi en ole kerännyt ekotietouttani aktiivisella opiskelulla, vaan monista lähteistä pikku hiljaa. Vääryyksistä ja viherpesuista kuuleminen ei enää hetkauta mielenterveyttäni, vaikka totta kai se harmittaa. 

  8. Opettele keskittymään hetkeen. Kaikki uupumuksessa ja edelleen hyväksi toteamani ”lajit” - shindo, jooga, mediataatio, psykofyysinen fysioterapia – ovat neuvoneet samantyylisiä asioita. Keskity hengitykseen, katso ns. “sisään päin” itseesi, ole läsnä juuri siinä hetkessä. Ilmastonmuutoksen kanssa on pakko olla tietoinen tulevaisuudesta ja työtä on tehtävä sillä näkökulmalla, mutta kannattaa myös osata pysähtyä ja antaa mielen tyhjentyä näistä huolista. Opettele keskittymään vain itseesi ja siihen mitä juuri nyt näet/koet/teet/maistat, miltä maa tuntuu jalkapohjiesi alla juuri nyt. Ota hetkiä arjessa, joissa pysähdyt ja tiedostat olevasi yksin ja juuri siinä. Mielestäni parasta tämä on tehdä luonnon keskellä, jos siihen on mahdollisuus. Mielen tyhjentämisessä kannattaa käyttää mieltä rauhoittavia lauseita ja hokemia ja yhdistää ne hyviä tunteita herättäviin kuviin, esim. maisemat ja luonto tai kuvat itselle tärkeistä kauniista paikoista. Näitä hokemia olen itse käyttänyt: 

    • Mieleni on tyyni ja rauhallinen 

    • Kaikki on hyvin 

    • Minulla ja teoillani on merkitys 

    • Olen vapaa 

    Jos on todella ahdistunut ei kannata sulkea silmiä, vaan keskittyä tarkasti tutkimaan ympäristöään. Voi esimerkiksi laskea näkemiään asioita: puita, autoja, kukkia... Samalla voi vaikka puristaa itseään käsivarresta muistuttaen siitä, että on tässä ja nyt. 

 
metsa.jpg
 

Tietysti myös puhuminen auttaa ahdistukseen ja on todella tärkeää purkaa mieltään jollekin! Jos ahdistus on kovaa ja jatkuvaa eikä läheisille puhuminen helpota oloa, kannattaa ehdottomasti hakea ammattiapua. Itse olen käynyt psykoterapiassa ja lisäksi terveyskeskuksessa ja poliklinikalla psykiatrisella sairaanhoitajalla sekä työterveyspsykologilla. Ja yksi mikä myös auttaa on konkreettinen tekeminen; käsityöt, liikunta, pihatyöt yms.

Jakamme siis näillä avuilla ja positiivisin mielin eteenpäin! Jatketaan yhdessä tekemistä ja arjen pieniä ja suuria ekotekoja. Tekovinkkejä voi lueskella vaikka tästä vanhasta postauksesta. Multa voi myös kysyä ahdistuksesta ja sen hallinnasta jos jokin asia jäi mietityttämään.

Ps. Kävin vielä lukemassa vähän Amazonin sademetsien tilanteesta ja näyttäisi että ainakin poliittisella tasolla pieniä asioita tapahtuu parempaan suuntaan.

Pps. Jos haluat lukea lisää meidän vauvaelämän ekoteoista, löydät mun haastattelun täältä.