Askeleeni kohti vähempää ostamista
Suomen ylikulutuspäivä on jo huhtikuussa (olisi ollut 10.4. ilman koronaa). “Suomalaisten ylikulutuspäivä tarkoittaa sitä päivämäärää, jolloin suomalaiset ovat kuluttaneet laskennallisesti osansa maapallon luonnonvaroista.” (Lähde: WWF)
Ostamisesta on nyt puhuttu paljon ainakin ekosomessa ja se pyörii mullakin usein mielessä ja on ollut täällä blogissakin esillä. Mutta vielä haluan tästä kirjottaa, koska tää aihe on niin kiehtova ja tietysti ympäristönäkökulmasta hyvin merkittävä. Meidän yhteiskunta on rakentunut sen pohjalle, että uusia tuotteita ostetaan ja mieluiten aika usein. Kun me ollaan kasvettu koko elämämme tähän, on mun mielestä ymmärrettävää että moni ostelee paljon enemmän kuin tarvitsisi. Mä en seuraa muotia, enkä mielestäni osaa pukeutua minkään tyylin mukaisesti, mutta silti huomaan välillä että joku vaatteeni on muuttunut mun silmissä, hmm, ei-enää-kivaksi. Jostain tämä mielikuva kumpuaa ja se kertoo mun mielestä markkinoinnin salakavaluudesta. Mielen ja oman ajattelun hallinta ja tiedostaminen on osa tätä, mutta se taitaa olla toisen tekstin veroinen aihe…
Tämä on ehkä toistoa, mutta kertaan vielä miksi tämä on oleellista: tavaroiden ja vaatteiden ostaminen vaikuttaa monella tapaa ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen ja luontoarvoista (ja usein myös ihmisarvosta) piittaamatta materiaaleja louhitaan, kaadetaan ja kasvatetaan tavaroiden valmistamiseksi. Ostamisen vähentäminen on hyvä tapa vaikuttaa kaikkeen tähän. Suomalaisten ostoksilla on myös vaikutuksia muiden maiden päästöihin (mm. Kiina ja Intia), koska suuri osa tuotteista tehdään halpatuotantomaissa. Tietysti sillä on eroa ostatko sukat vai tietokoneen. Ja jos ostoksesi on sulla (tai jollain muulla) käytössä vuosikymmeniä, niin silloin käytetyillä luonnonvaroilla saa ikään kuin enemmän (ja se on hyvä).
Mä olen itse siirtynyt ostamaan lähes pelkästään käytettyä. Ja tietysti myös vähentämään ostamista. Tämä ei kuitenkaan käynyt yhdessä yössä, vaan muutos on tapahtunut hiljalleen vuosien aikana. Ensin vähensin vaateostoksia, sitten sisustusostoksia. Nyt olen siinä tilanteessa, että itselle uutena ostamiseen on jo kynnys ja pohdin hankintoja pitkään. Lapselle tulee osteltua aika helposti, mutta lähinnä kirppiksiltä.
Just nyt mulla on päällä siskolta saadut farkut ja kirppikseltä ostettu paita.
Mä tosiaan tein ensimmäiset muutokset tekemisiini loppuvuodesta 2010. Silloin en kuitenkaan vielä muuttanut ostostapojani. En oo koskaan ollut mikään himoshoppailija, mutta pihinä ja opiskelijana ostin aleista, enkä aina vaan tarpeeseen. “Hurjimmat” muistot ennen vuotta 2010 on ne missä muistan ostaneeni vain halvan hinnan takia. Ulkomailla asuessani n. 15 vuotta sitten shoppailu oli yleistä ajanvietettä, mutta mietin kyllä jo silloin varsinkin kalliimpia ostoksia tarpeen ja järjen kautta. Vuoden 2010 jälkeen muistan, että aluksi kiinnostuin luonnonmateriaaleista ja aloin katsomaan tarkemmin materiaalia vaatteita ostaessani. Tässä oli vaan sellainen mutu taustalla, että luonnollinen on hyvä. Varmaan mä jollain tasolla mietin myös ostamisen vähentämistä, mutta en tiedä näkyikö se käytännössä. Keväällä 2012 olin matkalla perheen kanssa ja sieltä on jäänyt mieleen se, etten tietoisesti mennyt mukaan kun mun siskot meni vaateostoksille, koska en halunnut ostaa uutta. Vuosina 2014-2017 kun olin ensimmäisessä pidempiaikaisessa työpaikassani niin muistan kyllä ostaneeni useita vaatteita ja kenkiä ja ihan perus H&M tyylisistä kaupoista. Mutta jonkin verran olin jo tiedostavampi ostoksissa, kiinnostuin kierrätysmateriaaleista ja ekomerkeistä, kävin Nudgessa ja kyselin kaupassa tuotteiden alkuperästä. Halpa hinta ei enää ollut tärkein asia. Varmaan tuon 2010 jälkeen myös kirppiskäynnit on mulla alkaneet tasaisesti lisääntyä, mutta vasta viime vuosina se on kääntynyt niin, että etsin melkein pelkästään käytettynä. Ja aina ensin etsin käytettyä melkein kaikessa (nyt muistin että ostin just uudet ovistopperit, hmm, oiskohan niitä ollut torissa…)
Perheen kenkähankintoja on tehty torista ja kirppiksiltä.
Ja yksi selvä juttu oli myös minkä muistan. Nimittäin se, että vähensin vaatteiden ja kenkien ostamista ja ajattelin siitä kriittisemmin, mutta kotiin ostelin kyllä sisustusjuttuja. Meidän lähellä oli pieni sisustusliike kun asuttiin Alppilassa ja muistan, että sinne uuteen kämppään ostelin useita pieniä juttuja siitä kaupasta. Ostin sinä syksynä kyllä myös Suomessa tehtyä tavaraa, mm. laadukas kotimainen kattolamppu on kyllä ollut hyvä ostos. Nykyiseen asuntoon muutettiin vuoden 2016 alussa ja sinne ostettiin sänky (runko) uutena. Sekin tuntuu nyt jo vähän siltä että “mitä ihmettä”. :) Olen siis oppinut sen aika vasta, että kaiken saa käytettynä, varsinkin huonekaluista puhuttaessa. Mutta tällaista “huijaamista” meidän mielissä varmaan paljon tapahtuu, että kuvitellaan olevamme ostamatta mutta ostetaankin vähän huomaamatta sisustustyynyjä, koreja ja lakanoita. Välillä on hyvä pysähtyä havainnoimaan omaa toimintaa, jotta voi huomata tällaiset ajatukset ja teot.
Itselleni pienet askeleet on olleet tosi tärkeitä. Joillekin voi toimia yhdessä yössä tehtävä muutos, mutta itse suosin tätä hiljalleen etenemistä. Se on ollut mulle toimiva reitti, että ensin vähensin vaatteiden ostamista ja yritin vähän miettiä ostosten laatua ja eettisyyttä ja sitten hiljalleen vähensin muutakin ostamista. Löysin kätköistäni vanhoja kuitteja ja yllätyin miten paljon olin ostellut vielä vuonna 2017. Tai siis “paljon” eli yhteensä n. 5 tuotetta vuodessa uutena. :) Nyt en kuitenkaan ole ostanut ton vuoden jälkeen mitään uutta, paitsi sukkia ja alushousuja. Sain mun siskolta muistaakseni viime vuonna kahdet farkut ja paitoja. Kirppikseltä muistan ostaneeni parin viime vuoden aikana imetysvaatteiden lisäksi ainakin paitoja, takin ja kengät, jotka kaikki on ahkerassa käytössä. Nyt haaveilen uudesta säänpitävästä kevättakista ja olen pitänyt myös sen mahdollisuuden mielessä, että teen ostoksen uutena. Silloin valitsen vastuullisesti valmistetun tuotteen, sellaisen löytämiseksi vinkkejä täällä.
Osatmisen vähentämisessä ensimmäinen hyvä askel voi olla se, että koittaa laittaa merkille kaikki ostoksensa (sitähän voi vaikka tehdä excelinkin niin saa rahamääränkin ylös) ja sitten miettii että voisiko niitä vähentää. Jotkut pitävät ostolakkoa, esim. kuukauden tai vuoden. Se voi olla hyvä lähtökohta myös ja siihen voi toki tehdä omat säännöt ja joustot. Itse en ole halunnut valita lakkoa, koska mulle toimivinta on tää askel kerrallaan -tapa. (Ehkä koska vaatisin itseltäni täydellisyyttä ja soimaisin liikaa epäonnistumisista.) Yksi hyvä opeteltava asia on myös kärsivällisyys. Ei ryntää heti ostamaan mieliteon iskiessä, vaan miettii, harkitsee ja antaa aikaa. Siinä tunnistaa onko tarve ohimenevä ja voi etsiä nappituotetta, joka sitten pysyy käytössäkin pidempään. Tästä Nollahukka-tilin vanhasta IG-postauksesta löysin vielä hyvää pohdintaa kuluttamisesta.
Ei mulla muuta. :) Aloita pienestä jutusta ja anna itsellesi armoa, jos ei aina mene ihan putkeen. Pienin askelin eteneminen on hyvä.