Entä jos sittenkin ostaa?

Yksi syy siihen, että maapallo on nyt niin huonossa jamassa, on tämä vallitseva kulutuskulttuuri. Lyhyessä ajassa olemme oppineet siihen, että koko ajan täytyy ostaa jotain, ostamisen hetkeksi tuomaan mielihyvään monet jäävät koukkuun. Ekoteko on siis jättää ostamatta tai hankkia käytettynä (jolloin kulutetuista luonnonvaroista on hyötyä useammalle käyttäjälle ja pidempään). Mutta entä jos sittenkin ostaa uutena? Jos se ihan oikea tarve sitten tulee, niin mistä voisi hankinnan tehdä niin, että se olisi mahdollisimman hyvä niin ympäristölle kuin ihmisillekin? Jos tavaraa ei löydä/jaksa tai ehdi hankkia käytettynä niin mikä on seuraavaksi paras vaihtoehto?

Ymmärrän hyvin ajoittaisen uutena ostamisen. Mullakin jos väsymys on kovaa tai voimat on muuten lopussa niin tulee helpommin se ajatus että nyt käyn vaan jostain kaupasta hakemassa. Tai jos on löytänyt jonkun kivan vaatteen, niin tulee se olo että nyt mä vaan ostan sen miettimättä mitään. Tosin näitä haluja tulee aika vähän, kun ei käy kaupoissa eikä nettikaupoissa. Lapsen kanssa tulee myös joskus tarpeet vähän yllättäen, jolloin varmasti on usein helpoin ratkaisu mennä kauppaan. Torissa käyn usein, mutten aina jaksa kyttäillä siellä viikkokaupalla, mitä joidenkin tuotteiden löytäminen voi vaatia.

 
Viimeisin lapselle uutena ostamamme vaate on nämä paljasjalkakengät.

Viimeisin lapselle uutena ostamamme vaate on nämä paljasjalkakengät.

 

Mun täytyy myöntää, etten ole lähtenyt etunenässä puhumaan vastuullisen ostamisen puolesta juurikin siksi että kaikki ostaminen vähän mietityttää. Luonnonvaroja materiaaleihin ja kaikeen muuhunkin on joka tapauksessa kulutettu. Mutta totta kai mä tiedän, että suurin osa ihmisistä ostaa edelleen ja siksi on aivan mahtavaa, että vastuullisiin valintoihin ohjaavia tahoja on. Ei nimittäin kannata uskoa heti, jos jossain tuotteessa on jokin vihreä lappu tai teksti, joka viittaa vihreyteen tai ympäristöystävällisyyteen. Näitä näkee paljon ja osa on selkeää viherpesua, toki mukaan mahtuu myös aitoa vastuullisuutta. Jos vaan jaksaa, niin kannattaa kysyä kyseiseltä yritykseltä, että mitä se tekee käytännössä ympäristöasioiden eteen ja missä tuotteet valmistetaan, mitä materiaaleja käytetään, jne. Tai käydä yrityksen nettisivuilla katsomassa, mitä aiheesta sanotaan. Se, että tuote tehdään Suomessa, ei kerro vielä kaikkea. Pitäisi tietää myös materiaalista ja sen raaka-aineiden hankinnasta ja valmistuksesta.

On hienoa, miten paljon vastuullisesta ostamisesta on alettu puhumaan viime aikoina, erityisesti vaateostosten yhteydessä. Yksi uusimmista on tämä ostavastuullisesti.fi -sivusto, jonka nyt huomasin olevan tosi kattava myös muiden kuin vaatteiden osalta, mahtavaa! Suosittelen tutustumaan tähän sivustoon, jos olet ostamassa jotain. Myös Eetti ry:n ränkkää brändi -raportti on ihan huippu! Siinä ränkätään kotimaisia vaatealan yrityksiä vastuullisuuden mukaan kategorioihin, joten sieltä voi halutessaan valita ne sen ränkkäyksen parhaat, joita tukee.

Kun tuota Eetin raporttia katsoo, niin huomaa, miten vaikeaa tämä on. Vastuullisuus kattaa niin paljon asioita ja nykyään kun tuotanto on usein kaukana ja prosessissa on mukana monia eri toimijoita, joutuu varmasti tekemään paljon töitä saadakseen tietää, mitä missäkin tapahtuu ja vahingoitetaanko jossain ympäristöä tai ihmisiä. Mahdotontahan se ei ole, mutta silti moni yritys tuotantoprosessejaan aika ympäripyöreästi kuvailee. Tulee se tunne, etteivät he oikeasti tiedä, mitä siellä valmistuspaikassa oikeasti tapahtuu. Tosin on myös yrityksiä, jotka ovat tehneet tämän kunnolla alusta asti. Tämä asian moniulotteisuus, vaikeus ja ympäripyöreät lupaukset on myös yksi syy miksi olen pyrkinyt olemaan ostamatta mitään. Näin ei pääse tapahtumaan sitä, että ostaakin jonkun riistotuotteen.

 
Uusin hankinta itselleni on pipo, jonka löysin torista.

Uusin hankinta itselleni on pipo, jonka löysin torista.

 

Itsehän siis kaikessa ostamattomuudessani ostin just uudet housut! Halusin rennot mutta siistit vapaa-ajanhousut ja tilattiin sit molemmat puolison kanssa sellaiset. Hankinta ahdisti mua yllättävän paljon siinä vaiheessa kun paketti saapui postiin. Muistelin, että mun edelliset uutena itselle ostamat tavarat on vuodelta 2017. Käytettynä olen toki ostanut tässä välissä, on ollut tuo raskaus ja imetys välissä, joten sitä varten vaatetarpeita on ollut. Mutta tajusin nyt että uuden ostamattomuudesta on tullut mulle normaalia ja koen sen vahvasti arvojeni mukaiseksi toiminnaksi. Siksi varmastikin joku mussa laittoi hanttiin, kun teinkin ostoksen uutena. Valitsin kuitenkin hankinnan tarkkaan ja merkiksi valikoitui kotimainen Nepra. Ostin housut lopulta Weekendbee -verkkokaupasta, kun Nepran omassa kaupassa ei ollut oikeaa kokoa. Nyt tosin harkitsen housujen palauttamista, koska ne olivat ehkä vähän liian reilut. Jos ostan jotain uutena, sen täytyy olla nappihankinta. Puoliso hankki myös itselleen juuri Alpan neuleen.

 
Uudet housut mietityttää.

Uudet housut mietityttää.

 

Selasin äsken vielä Outi Pyyn tekemän listauksen vastuullisista vaatemerkeistä. Lista on pitkä, hienoa. Jokaisen merkin kohdalla on myös avattu vastuullisuutta kyseisessä yrityksessä, mikä on mahtavaa, koska voi sitten miettiä omia painotuksiaan ja hankkia sen mukaan. Oli kiva huomata, että meidän perheeseen vuoden sisällä hankitut merkit (Ruskovilla ja Costo) oli myös listalla. Listaukset löytyvät tällä hetkellä vain Outin Instagramista (@outilespyy). Katso Vaatteet, Korut ja Vaatteet 2 -nimiset kohokohta-pallurat tuossa postauskuvien yläpuolella.

Ja jos olet yhtä vanhanaikainen kun mä, ja tykkäät ostaa liikkeestä mieluummin kuin netistä, niin Helsingin keskustassa on liike nimeltä Nudge. Siellä vastuullisuusasiat on mietitty puolestasi. Itse muuten shoppailin äskettäin myös Ruohonjuuressa, jossa myöskin teen ostoksia hyvällä omatunnolla. Molemmista olen myös joululahjoja ostanut joskus. Kannattaa hyödyntää näitä ja aiemmin mainitsemiani tahoja, koska itsekseen näiden asioiden selvittely on ainakin mun mielestä tosi haastavaa, vaikka sitä tekemällä oppiikin helpommin tunnistamaan ympäripyöreät liirumlaarumit ja sitten ne aidot ja konkreettiset vastuullisuusteot.

Ps. Jouluun liittyen kirjoitin pari vuotta sitten - myös silloin voi olla ostamatta materiaa. Ja joululahjatkin voi hankkia käytettynä.

Pps. Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö.