Ekoelämää lapsen kanssa

Heti kun sain tietää olevani raskaana (tai no, oikeastaan jo ennen sitä) tiesin, ettei lapsi tule muuttamaan tapaamme elää. Hyvin monia valintoja (tai ehkä jopa kaikki valinnat) voi tehdä ympäristöystävällisesti myös lapsen kanssa. Nyt 1,5 vuoden kokemuksella voin sanoa, että tämä ajatus on vain vahvistunut. Vauva tai taapero ei tarvitse uusia vaatteita, tiettyjä merkkejä tai värejä tai paljon leluja. Ei autoa tai isoa taloa. Etenkin vauva-aikana lapsi tarvitsee lähinnä syliä, lempeää puhetta, vuorovaikutusta, lämpöä ja rakkautta ja tietysti ruokaa, joka sekin on hyvin ekologista ensimmäiset puoli vuotta (etenkin imettävillä). Totta kai tavaratarpeita on ja tarpeet muuttuvat iän karttuessa, mutta tiedän monia perheitä, joissa sekä lapsen toiveet että ekologisuus molemmat toteutuvat.

Sain raskausaikana joitain epäileviä kommentteja siitä, että mitenköhän aikeeni kestovaippailusta ja muusta tulevat toteutumaan sitten kun vauva on oikeasti siinä. Kommentit vähän harmitti, mutta nyt myös ymmärrän niitä. On tosi yksillöllistä, miten elämä lapsen kanssa lähtee rullaamaan. Onko vauva keskonen tai ilmeneekö alussa jotain vauvan tai äidin terveyshuolia? Onko vauvalla koliikkia tai pahoja vatsavaivoja? Miten synnytys menee, miten vanhemmat sopeutuvat uudenlaiseen elämään? Jos uudessa arjessa on paljon haasteita, on hyvin ymmärrettävää, ettei kestotuotteiden pyykkääminen tai kirppisten kiertely välttämättä tunnu mahdolliselta. Mulla oli aika pitkä ja tuskainen synnytys ja olin todella kipeä sen jälkeen. Lopulta 1,5 vkoa synnyksestä kun en päässyt alaselkä-/lonkkakipujen kanssa enää edes vessaan itkemättä kivusta, lähdin päivystykseen ja sain lihasrelaksantteja issiasongelmiin. Onneksi kroppa lähti kuitenkin palautumaan aika nopeasti sen jälkeen ja ilman näitä vahvoja lääkkeitä. Valvoimme synnytyksen yhteydessä lähes 2 vuorokautta, joten myös väsymys aiheutti meille psyykkisiä ja fyysisiä oireita siinä ihan alussa. Muistellaan aina sitä, miten ei alussa ehditty suihkuun eikä tekemään itsellemme ruokaa, mutta me kyllä käytettiin kestovaippoja ihan alusta asti (ei vielä sairaalassa). Ehkä se oli sitten sellainen tiedostamaton valinta näiden välillä. :) Myös jo raskausaikana kasvanut vahva motivaatio kestoiluun vaikutti varmasti siihen, että homma lähti toimimaan.

Haasteista huolimatta ekoteot olivat luontevasti mukana kaikessa muussakin alusta asti. Kirppiskiertelystä ja muista ekoteoista on tullut mukava osa arkea. Totta kai niissä on myös joustettu ja meillä oli vauvan kanssa käytössä mm. puuvillavanua ja kertakäyttöisiä vanupuikkoja. Kun minua haastateltiin aiheesta Eelin ollessa vasta pari kuukautta vanha, piti ihan miettiä, että mitä se ekoelämä nyt sitten lapsen kanssa onkaan. Lapsi kun solahti elämäämme lopulta aika luontevasti, ja ekologisuuskin oli mukana normaaliin tapaan. Nyt asiaa ei tule edes mietittyä - meillä syödään kasvisruokaa ja me matkustamme junalla, totta kai. Kaikki arjen ekoteot ovat sujuneet myös lapsen kanssa.

Ollaan pyritty pitämään lelumäärä pienehkönä. Enää tämä yksi kori ei tosin riitä. :)

Miten ekoelämä näkyy meidän arjessa?

Pääsääntöisesti ajattelen, ettei meidän arki eroa muiden lapsiperheiden arjesta. Käydään muskarissa ja vauvauinnissa, hengataan Oodin leikkipaikalla, käydään ystävien kanssa lounaalla tai kahvilla ja kävellään vaunulenkkejä, kyläillään isovanhemmilla ja muilla läheisillä. Käydään myös kauppakeskuksissa asioilla ja lastenhoito-/leikkitiloissa. (Nykyään kaikki tämä tietysti koronarajoituksista riippuen.) Kaikkiin näihin mennään kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä. Ihan alussa kuljimme taksilla ja laina-autolla ehkä hiukan normaalia enemmän, mutta mielestäni julkisilla on niin paljon mukavampi kulkea. Meillä ei myöskään ole omaa turvaistuinta, joten tällä hetkellä autoilu ei onnistu ihan helposti.

Näkyvin (ja ehkä erottuvinkin) asia varmasti on se kestovaippojen käyttö. Tosin tutkimatta asiaa sen enempää, olen sitä mieltä, että pidemmän aikavälin isot ekoteot nousevat tärkeämmäksi. Jos on vaikkapa koko 18 vuotta ilman autoa, syö kasvispainotteisesti, lentää vähän eikä ostele paljon uutta, tulee näistä varmasti isompia hyötyjä kuin mitä haittoja parin vuoden kertakäyttövaippojen käyttäminen tuo. Itselläni kestotuotteiden käyttö on kuitenkin jo monessa asiassa tuttua ja ekologisuus aina ykkösenä, joten halusin lähteä kestovaippailuun. Saimme ja ostimme vaippoja käytettynä ja lainasimmekin niitä. Pakko myös mainita Pipsan iso apu tässä, hän opasti minulle vaippojen käyttöä kädestä pitäen. Myös netistä löytyy kyllä hyviä opastavia tekstejä tähän, mm. Roosa Blomin blogissa. Kannattaa myös tutustua Kodin kestot -yhdistykseen. Sitten kun kestoilu osoittautui vielä meille todella toimivaksi, niin muuta vaihtoehtoa ei voisi kuvitellakaan. Ajan myötä kertikset ovat alkaneet tuntua vierailta ja epämukaviltakin.

Ns. kestopeppu

Kestovaippailua mökillä

Toinen hyvin arkinen asia on syöminen. Onneksemme meillä imetys on aina sujunut hyvin tähän päivään asti. Äidinmaidonkorviketta ei (tietääkseni) saa vegaanisena, joten olen tyytyväinen että sen käyttäminen jäi yhteen kertaan - juurikin tuon aiemmin mainitsemani lääkärireissun ajalle. (Mutta totta kai sen käyttö ja olemassaolo on todella hyvä asia, jos imetys ei onnistu.) Vauva alkoi maistella kiinteitä ruokia n. 5 kuukauden iässä. Lapsella ja minulla on samanlainen ruokavalio. Syömme kotona lähes täysin vegaanisesti, mutta kyläreissuilla, kahviloissa ja ulkona liikkuessa noudatamme kasvisruokavaliota. Molempien arkeen kuuluu säännöllisesti nälän yllättäessä kaupasta haetut karjalanpiirakat. :) Myös kananmunaa ja kalaa lapsi on maistanut. En ole kokenut lapsen ruokavalion kanssa suurempia haasteita, tofu on todella helppo ja lapselle maistuva terveellinen proteiininlähde, jota käytämme paljon. Olen tottunut ottamaan eväät mukaan aina lapselle muutenkin, koska pienellä lapsella on muitakin rajoitteita mm. suolan ja sokerin suhteen. Kävimme neuvolan kautta ravitsemusterapeutilla kiinteiden ruokien aloittamisen jälkeen ja sitä kyllä suosittelen vegaaniruokavalion aloittamisen yhteydessä. Toki tietoa löytää varmasti netistäkin, mutta itselleni sopi paremmin tämä keino ja halusin pienen lapsen kanssa olla varma, ettei mistään ravintoaineesta tule puutetta.

Ruokahävikki on ollut sellainen pientä murhetta aiheuttava asia, koska olen tottunut sitä välttelemään viimeiseen asti. Totta kai edelleen sitä välttelemme parhaamme mukaan, mutta lapsi sylkee ruokaa ulos, litistää sitä käsiin ja syöttötuoliin ja makaroneja löytää lattialta jatkuvasti. Yritän kuitenkin aina syödä lapsen jämät, siis ne ei-liiskaantuneet. Laitamme myös ruokaa hänelle ensin vähemmän ja sitten voi ottaa lisää tarvittaessa. Meillä on kyllä se onni, että lapsi on tosi hyvä syömään. Myös tofua meillä on nyt aina auki jääkaapissa kun lapsi syö sitä yleensä vähän joka päivä ja se on joskus ehtinyt ajan myötä pilaantua. Paljon kuitenkin teemme arjessa hävikin ehkäisemiseksi ja tähän kannattaakin kiinnittää huomiota. Säästö on myös taloudellinen.

Sormiruokailu on kivaa ja tekee hyvää, mutta hävikkiä syntyy.

Arkea on tietysti myös koti. Asumisen suhteen teimme sen ratkaisun, että remontoimme asuntomme siten, että pärjätään täällä 44,5 neliössä vielä jonkin aikaa. On ollut ihana nähdä, miten lapsi löytää useita temmellyspaikkoja täällä pienessäkin kodissa. Haaveilemme kyllä välillä uudesta asunnosta, mutta tilan tarpeen sijasta suurin syy vaihdon suunnitteluun on tällä hetkellä päästä lähemmäs luontoa.

Ekoelämä hankinnoissa ja matkustelussa

Tavaroiden hankkimiselta ei voi lapsen myötä täysin välttyä. Onneksi nykyään on myös vuokraus- ja lainausmahdollisuuksia ja niitä olemme aika hyvin hyödyntäneetkin, mutta hyvin paljon tavaraa on tullut hankittua. Tässä voisi varmasti olla vielä tiukempi ja miettiä hankintoja tarkemminkin. Vauva-aikana tuntui että vähän sattumalta meillä oli aina aika sopiva määrä vaatteita, kokoelmassa oli itse käytettynä ostettuja, lahjaksi saatuja (uutena ja käytettynä) ja lainattuja. Ja satuttiin saamaan ystäviltä juuri sopivasti eri kokoisia vaatteita niin, että oli aina seuraavaa kokoa odottamassa. Mutta tavarassa tärkeintä meillä on ollut se, että kaikki on hankittu käytettynä (tai sanotaanko 99%). Nyt olen ostanut vaatteita 92 kokoon asti, eikä koskaan ole ollut ongelmia löytää tarvitsemaansa. Käyn aika paljon lähikirppiksillä, ostan torista ja FB-kirppiksiltä. Joskus myös kyselen ystäviltä tai he tarjoavat jotain. Myös pieni asunto auttaa tässä, on helppo sanoa esimerkiksi isojen lelujen kohdalla, ettei sellaisia voi meille antaa, kun ei ne mahdu minnekään. Sitten on tietysti vielä lahjat. Me emme ole vielä kokeneet sitä, että lapsi pyytäisi itse saada jonkin tavaran tai muun, mutta lahja-asia tuli vastaan nimijuhlissa. Pyysimme etteivät vieraat toisi lahjoja ja tuloksena olikin mukavan pieni lahjamäärä. Sen jälkeen ei olekaan koronan takia juhlittu, mutta nyt tein lapselle joululahjatoivelistan lahjalista.netiin, oikeastaan isovanhempia ajatellen. Toivoin siinäkin, että kaikki ostetaan käytettynä.

Kotimaanmatkoja olemme myös tehneet lapsen kanssa alusta asti lähinnä junalla. Junassa oli tosi helppoa matkustaa vauvan kanssa, kun siellä on kaikki puitteet kunnossa. Taaperon kanssa sitten taas leikkivaunu on tullut tutuksi ja siellä matka sujuu hujauksessa. Kannattaa siis varmistaa että varaa paikat leikkivaunullisesta junasta. En tiedä johtuuko meidän lapsen autossa viihtymättömyys siitä, ettei meillä ole paljoa autoiltu, mutta varsinkin pidemmät automatkat on olleet aika tuskaisia… Ennen saatoin nauttia maisempien katselusta, mutta nyt lapsen viihdyttäminen matkan ajan on täyttä työtä. Vauvan kanssa tuntui myös siltä, että lentokone olisi hänelle epämukava paikka, vaikka ilmeisesti oikeasti näin ei ole.

Junan leikkivaunussa viihdytään aina.

Kirppislöydöt ilahduttaa.

Entä sitten kun väsyttää?

Ainakin meillä vanhempien väsymys on arkipäivää. Aluksi tuntui että hetki meni toipua synnytyksen jättämästä väsymyksestä. Sitten kausittain on enemmän yöheräilyä, flunssaa ja kehitysvaiheita, jolloin öisin heräillään enemmän ja silloin vanhempiakin väsyttää. Mun mielestä joustavuus on muutenkin tosi tärkeää ja tarpeellista, ja sitä tarvitaan esimerkiksi väsymyksen viedessä voimat. Meillä tämä taitaa näkyä eniten kotitöiden laiskalla hoitamisella sekä helpolla ruoanlaitolla (välillä syödään eineksiä). Mutta muista siis olla armollinen itsellesi ja joustaa tarvittaessa!

Jos multa nyt kysytään millaista on ekoelämä lapsen tultua, niin meille se on sitä, että jatketaan vanhaan malliin. En ole lapsen myötä todellakaan kokenut tarvetta kyseenalaistaa ekologisia valintoja, päin vastoin. Jos auton hankkiminen tai omakotitalo ovat automaattisia asioita lapsen tulon myötiä, niin silloinhan se pätee, että lapsen hankkimisen päästöt ovat huomattavat. Voit kuitenkin valita toimia toisin. Muuten - lapsi ei ole ns. ilmastorikos, varsinkaan jos elää ekologisesti. Aihetta käsittelee hyvin mm. vastuullisuuspodin 5. jakso.

Kaiken kaikkiaan lapsen kanssa toimivat mun mielestä ihan samat ekovinkit kun muutenkin. Mihin tahansa ekotekoon voi ottaa lapset mukaan, pienemmät tuskin osaavat kyseenalaistaa muutoksia ja isompien kanssa voi saada aikaan hyviä keskusteluja. Lapsille on hyvä selittää, miksi ekotekoja tehdään tai miksi jotain asiaa ei enää tehdä (niin paljoa). Itse asiassa lasten suhteen muhun on luonut uskoa ja toivoa eniten sellaiset ekologista elämää elävät perheet, jotka ovat kertoneet avoimesti siitä kuinka lasten kanssa keskustellaan nämä aiheet läpi. Onhan kaikissa perheissä omia arvoihin perustuvia toimintatapoja, joihin lapset opetetaan alusta asti.

Pieni vinkkilista

Lopuksi vielä muutama simppeli vinkki pienen lapsen kanssa elelyyn, näiden yllä mainittujen asioiden lisäksi. Näitä voisi listata loputtomiin, mutta valitsin nyt mukaan tällaiset arkiset oivallukset.

Leluiksi tai soittimiksi sopii moni kodin tavara

Monikäyttöiset tavarat
Mieti voitko käyttää jo olemassaolevia tavaroita lapsen kanssa. Meillä esim. syötettiin puuro vauvalle kahvimukeista. Yksi ehdottomasti tarpeellisimmista ja monikäyttöisimmistä tavaroista on ollut harsot. Aluksi niillä pyyhittiin puklua ja maitoa ja sittemmin ihan kaikkea muuta. Harso toimii rättinä, servettinä, nenäliinana tai peittona, aurinkovarjona, unileluna. Myös pienet pyyhkeet, joita oli kotiin kertynyt, ovat tulleet käyttöön lapsen kanssa monessa tilanteessa.

Tahrojen pesu
Olen pyrkinyt pesemään tahrat vaatteista mahdollisimman nopeasti. Pyykkiä tulee vähemmän ja vaatteet pysyy tahrattomina seuraavalle käyttäjälle. Sappisaippua on ollut parasta tähän.

Löydä lelut kotoa
Leluina toimii monenlaiset tavarat: tyhjät pullot ja purkit, kattilat, kortit, mainoslehtiset, kuitit, jne. Lapsi tykkää kaivaa vanhemman laukkua, tyhjennetään yhdessä pahvinkeräysastiaa, laitetaan pyykkejä koneeseen. Legopalikka voi olla auto, lentokone tai talo - aika nopeasti lapsi alkaa keksimään itse näitä.

Säästä vettä ja ihoa
Raskausaikana lääkäriystäväni kertoi, että nykyään vauvaa suositellaan kylvetettäväksi vain kerran viikossa, tämä tekee hyvää ihon mikrobitasapainolle. Täytyy myöntää, että meillä kylpyväli välillä venyy pidemmäksikin, kun meinaa unohtua että mikä se kylpypäivä taas olikaan. Käsiä ja takapuolta pestään toki päivittäin ja usein kasvojakin saa puhdistella ruokatahroista.

Ole avoin
Kun kertoo avoimesti, että haluaa hankkia tavarat käytettynä, niin moni voi tarjota omia vanhoja vaatteita ja tarvikkeita. Näin olemme myös saaneet lainaan ystäviltä tavaraa. Yritän näin vähän myös levittää sanaa siitä, kuinka helppoa lapselle on hankkia tarvikkeet käytettynä.

Kokeile uusia tapoja
Lapsen kanssa täytyy opetella paljon uusia asioita, joten siinä voi olla hyvä hetki muuttaa vanhoja tapoja. Valitse lapsiystävälliset kasvisruokareseptit, pyöräile yhdessä kauppaan tai vuokraa matkarattaat.