Pienen asunnon puolesta

Oltiin viikonloppuna Asuntomessuilla ja (vähän järkyttyneenä) kerroin käynnistämme Instagramissa. Tämä herätti mukavasti keskustelua ja siksi ajattelin kirjoittaa siitä tännekin. Olin nimittäin lähtenyt messuille sillä ajatuksella, että voisin tutustua siellä pieniin koteihin ja saada ideoita uudenlaisista säilytys- ja tilankäyttöratkaisuista. Oletin, että koska pienesti asuminen on nyt trendi, niin messuilla varmasti esiteltäisiin jotain tällaista. Jouduin pettymään. Aloin jo epäillä, että tämä trendi on vaan mun päässä… Suurin osa kohteista oli isoja (n. 150 neliön) omakotitaloja. Oli epätodellista kävellä jossain 7 huoneen asunnossa, jossa oli ehkä ainakin 3 olohuonetta, kun itse haluaa asuntoonsa vain juuri ne tilat, mitä arjessa tarvitaan. Ei niissä isoissa kohteissa enää muutaman nähtyään huvittanut kierrellä. Kaikki tuntui muistuttavan toisiaan (onnea matkaan sille, joka yrittää löytää uuden asunnon ilman avokeittiötä). Toki muutamia pienempiäkin oli, kerrostalossa ja luhtitalossa oli myös yksiöitä, kaksioita ja pienempiä kolmioita.

Yhdessä pienemmässä (eli 104 neliön) talossa oli heti oven suussa iso kodinhoitohuone. Mua alkoi ihan naurattaa, kun mietin, miten me meidän pienessä vessassa ihan sujuvasti hoidetaan kaikki kodinhoitoasiat: säilytetään likapyykit, pestään kaikki pyykit (koneella ja käsin), kuivatetaan ja säilytetään pesua odottavat kestovaipat. Pyykkikonehan vaan painetaan käyntiin ja sit odotellaan - tarvitseeko se ison erillisen tilan? (Okei, pyykkien kuivatukseen voisi meillä olla enemmän tilaa.) Sitten kauhistuin, kun 70 neliön kolmiossa joku totesi että “aika ahdas, varmaan hyvä jollekin yksin asuvalle”. Oli pakko todeta hänen kuullensa että “tää olisi meille kolmelle hyvä!” Lopulta tuntui, että jäi jopa pieni ahdistus tuolta messuilta, olenko näin yksin ajatuksineni?

Meidän nykyinen piha on vähän asfalttinen, mutta ihana paikka istua auringossa tai tavata naapureita.

Ja meillä on myös ihana pihan jatke - vehreä leikkipuisto talon edustalla.

Sain Instagramissa myös hyvän kommentin siitä, että vaikka piha on tärkeä osa omakotiasumista, niin usein uusien isojen talojen pihat on tosi pieniä. Mä haaveilen myös (pienestäkin) pihasta, mutta en halua sen kylkeen 150 neliötä. :) Koen että ison talon/kodin ja pihan laittaminen, siivoaminen ja huoltaminen olisi liian iso urakka mulle. Omistusasumisessa on omat huolensa remonttien ja kunnostusten kanssa, mutta omakotitalossa mielestäni huolta on vielä enemmän. Muistan kun mun vanhemmille tuli ilmalämpöpumppu ja isäni asutti silloin omakotitaloa yksin. Hän heräsi aamulla tosi kylmässä talossa, kun pumppu oli jotenkin jäätynyt ja lakannut toimimasta. Eikun vaatteet päälle ja jäätä piikkaamaan… Varmaan lapsuuteni mummolasta (omakotitalo) juontaa haaveeni vanhasta pihasta nurmikoineen ja omenapuineen, mutta nyt haaveissani se piha on jaettu. Helsingistä olen löytänyt muutamia ihania pienkerrostaloja (tai isompiakin), joissa on kauniita ja toimivia yhteispihoja. Yhteiskäyttö on sellaista, mitä peräänkuulutan vähän väliä moneen tavaraan tai vaikkapa autoon, mutta ai että kuinka hyvin se toimii myös pihaan! Oon muuten joskus miettinyt, että voisiko vanhoja omakotitaloja jakaa useammaksi asunnoksi, jolloin saataisiin lisää asuntoja Helsinkiin…

Myös se nousi (IG:ssä) keskusteluun, kuinka kustantaakseen ison talon täytyy tehdä töitä, sen sijaan, että säästäisi rahaa asumalla pienemmin, jolloin voisi vaikka lyhentää työviikkoa ja voisi viettää enemmän aikaa perheen tai harrastusten parissa. Pihatyöt ja muutkin voi tietysti teettää, mutta sekin vaatii rahaa. Ja totta kai omakotiasumisessa on hyviäkin puolia! Kyllä mäkin voisin sitä ajatella, jos olisi tarpeeksi pieni talo (itse asiassa nyt Espooseen on rakenteilla 56 neliön taloja). Silloin nämä huolet ja talousasiatkin olisi heti pienempiä. Sitäkin pohdittiin, johtuuko isojen talojen tekeminen “samalla vaivalla/rahalla tehdään” -ajattelusta tai että suhteessa ehkä voi olla edullisempi (neliöhinnaltaan). Sitten voidaan myös ajatella, että ainahan sitä säilytystilaa tarvitsee, mutta väitän että tämä lisää turhan tavaran määrää. Mä haluan ennemmin niin päin, että vähennän turhaa tavaraa, koska tilaa ei ole. Ja tietysti lainaan ja vuokraan. Aika kallista on jos hankkii ja ylläpitää isoa taloa tavaroiden säilyttämiseksi. Tavarat kun eivät nekään usein ekologisia ole.

Näen tässä hyvin saman asian kun monessa muussakin ekoteossa: usein kyse on tottumuksesta. Joku on vaikka aina ajatellut että esimerkiksi kun saa lapsia niin hankkii omakotitalon, eikä ehkä koskaan ole kyseenalaistanut tätä ajatusta. Tai onko Suomessa etenkin kaupunkien ulkopuolella vaan totuttu asumaan isosti? Tähänkin tarvittaisi ajattelutapojen muutosta ja perinteiden kyseenalaistamista. Mä olen asunut lapsuuteni (sen ajan kun muistan, synnyin kerrostalossa) rivitalossa ja 7-vuotiaasta lähtien omakotitalossa. Muistan joskus lapsena ajatelleeni (asuimme omakotitaloalueella), ettei lapsia voi kasvattaa kerrostalossa. Aika järjetön ajatus. :) Nyt kun näen mitä kaikkea tuo taapero näissä meidän neliöissä ehtii ja löytää, niin ei asiasta ole epäilystäkään. On muuten myös helppo vahtia lasta väsyneenäkin, kun sohvalta näkee suurimman osan asunnosta. Lapset myös tottuvat siihen mitä on ja heille voi tietysti myös avoimesti kertoa miksi valinta on tehty.

Nyt meidän keittiö ja olohuone on yhtä tilaa.

Mehän siis tänä kesänä remontoitiin meidän koti (remontin pohdintaa täällä) eli muutettiin meidän kaksio pieneksi kolmioksi/kaksioksi alkovilla ja tämä tuntuu nyt tosi hyvältä! Tulevat vuodet on tarkoitus asua tässä 44,5 neliön asunnossa, jossa on nyt kaksi pientä makuuhuonetta ja avokeittiö(-olohuone) vanhan ison olohuoneen ja erillisen keittiön sijaan. Olin harmitellut paria asiaa meidän remontissa, joissa ehkä olisi voinut olla vielä ekologisempi, mutta nyt kun näin nämä hulppeat talot niin mietin vaan, kuinka paljon ekologisempaa remontointi on verrattuna uuden ison talon rakentamiseen. Meillä tuli uutta materiaalia lähinnä nuo seinien rakenteet ja kipsilevyt, kaksi n. 3 metrin pituista seinää. Sitten maalia kului, se hankittiin Suomen luonnonmaaleilta (tämä oli paras löytö rempassa!). Lisäksi pari lautaa ja vähän lakkaa lattian paikkaamiseen, ja täyteaineita seinien paikkaamisiin. Ovien karmeissa hyödynnettiin vanhat karmit ja vanhoja lattialistoja käytettiin uudelleen (ehkä uuttakin tuli, tästä en ole ihan varma). Sähkötöihin kului muuten myös uutta materiaalia. Ovet ostettiin käytettynä tori.fi:stä.

Vielä on kyllä laitettavaa uudistuneessa kodissa, esim. varasto/vaatehuone olisi aika paljon kivempi jos siinä olisi ovet! Viime viikolla (just kun olin Instassa kertonut että ostan tästedes ruuvitkin Kierrätyskeskuksesta) lähdettiin yhtäkkiä pyöräilemään K-rautaan ruuviostoksille, kun tuli inspiraatio laittaa hyllyjä seinille ja siivoilla viimeisiä lojuvia romuja nurkista (hmm, viimeisiä, siivottavaa tai ainakin läpikäytävää tulee varmasti olemaan vielä pitkälle tulevaisuuteen, nimim. samat “muistolaatikot” muutettu jo ainakin 3 kertaa). Eilen saatiin vielä oma sänky takaisin (oltiin lainattu mun vanhempien vierassänkyä koska se oli kapeampi) ja Elfa-korisysteemi vaatehuoneeseen.

Saamieni viestien perusteella en siis ole yksin pienesti asumisen ajatusten ja haaveiden kanssa! Joku sanoi, että kokee asuntomessujen olevan kohdennettu heille, jotka eivät voisi kuvitella asuvansa pienesti. Mutta voisiko messut nimenomaan tuoda muutoksen tähän? Mietin itse sitä, että kun joku takanani totesi 98 neliön talon olevan pieni, niin johtuiko se vaan siitä, että suurin osa muista taloista oli 150 neilötä. Jos messut (en kyllä tiedä määrittääkö talon tilaaja koon vai millainen toimintamalli näissä kohteissa on) esittelisivät pienempiä taloja, saattaisi 98 neliötä tuntua (muillekin kuin mulle) isolta.

Moni myös kommentoi että pienesti asumisen trendi on suuremmissa kaupungeissa, ja varmasti se onkin näin. Käy ihan järkeen isojen kaupunkien neliöhinnat tietäen. Eikä tilaakaan rakentamiseen ole samalla tavalla.

Haluan loppuun vielä sanoa, että ymmärrän hyvin, että asuminen ja kodin ja paikkakunnan valinta ei ole yksioikoista. Eikä sitä välttämättä muuteta silmän räpäyksessä. Monet elämän muut tärkeät asiat vaikuttavat kodin valintaan. Jos haluaa asua maalla, luultavasti omakotitalo on ainoa vaihtoehto. Mutta ehkä kannattaa varmistaa, ettei asumismuodon taustalla ole vain tottumus tai kaverien esimerkki.

Mä olen kotoisin Espoosta ja nyt juurtunut Helsinkiin, joten mulla on aika helppoa, ei ole tarvinnut lähteä satojen kilometrien päähän “kotoa”. Viihdyn todella hyvin kaupungissa, mutta haaveilen kyllä joskus maallemuutosta, jotta saisin pihan, pääsisin helposti metsään tai pellolle ja voisin viljellä omaa ruokaa enemmän. Mutta toive autottomuudesta ja pienesti asumisesta ovat toisessa vaakakupissa. Ja tietysti se, että lähes kaikki mahdollinen tekeminen ja palvelut löytyy parin kilometrin säteeltä. En ole ainakaan vielä valmis tästä luopumaan - meidän budjettiin sopivan omakotitalon löytämiseksi kun täytyisi mennä kauemmas. Nyt on tosi hyvä olla tässä ja täällä, katsotaan mitä tulevaisuus tuo. Ei ainakaan käyntejä asuntomessuilla.