Kukaan ei ole täydellinen
Syksyllä somessa kiersi postauksia, joissa listattiin epäekologisia “paheita”. Mun mielestä tää oli tosi hyvä juttu. On tärkeää tuoda tätä esiin somessa, koska siellä helposti tulee se kuva, että kaikilla menee aina hyvin, ja kaikki on jotenkin täydellisiä ekoihmisiä. Tää ei tietenkään ole totta, mutta mä ainakin heikkoina hetkinä helposti vertaan itseäni muihin ja koen huonommuutta sellaisten rinnalla, joita päässäni kutsun “aidoiksi” ekoihmisiksi. Tämähän ei tietenkään ole mikään kilpailu, jokainen pienikin ekoteko merkitsee tässä satojen ja tuhansien tekojen porukassa ja erilaisille ihmisille sopii erilaiset tavat tehdä ja elää.
Korjattavia vaatteita meillä riittää ja “pelastan” niitä myös kirppiksiltä…
Ja totta kai mäkin usein jaan Instagramissa niitä hyviä hetkiä ja onnistumisia, hyvinä hetkinä innostuu helpommin jakamaan asioita. Kun löysin uuden ihanan vegaanireseptin, kun sain soodalla siivottua kotia tai kun otin käyttöön 15 vuotta vanhan paidan. Mutta on myös hetkiä kun tilaan pizzaa juustolla, ruoka homehtuu vahingossa kaappiin tai ostan joululahjat hetken mielijohteesta. Joten olkoon tämä teksti nyt muistutus kaikille siitä, ettei kukaan ole täydellinen! Ei ekoteoissa, eikä muussakaan. Väitän että sama pätee ihmisiin joilla tuntuu aina olevan siisti koti, hyvin asettuvat hiukset tai iloiset lapset.
Ja tekojen lisäksi on vielä ne ajatukset. Meillä ei ole autoa, joten me ei senkään vuoksi ihan helposti autoilla. Mutta on mullakin hetkiä ja päiviä jolloin tekisi mieli autoilla, kuten just yhtenä sunnuntai-iltana bussipysäkillä kun muutaman kilometrin matka kesti bussivaihtojen takia 40 minuuttia. Suurimmaksi osaksi autottomuus, lentämättömyys ja muut ekoteot ja valinnat tuntuu vaan todella hyviltä, mutta silloin tällöin tulee hetkiä, jolloin haluaisi tehdä vaan “ihan sama” -valintoja.
No niin, tässä siis mun (tämänhetkiset) epäekologiset paheet.
1. Käsityöprojektien toteuttaminen on sellainen asia, mitä en millään meinaa saada tehtyä. Ideoita on ja materiaalia taitaa olla vähän liikaakin, osaamistakin on jonkin verran. Mutta en vaan saa melkein koskaan tehtyä. Mulla ei ole kotona ompelukonetta, mutta en tiedä saisinko sen enempää aikaan vaikka olisikin.
Korjaaminen ja huoltaminen on yksi tärkeä ekoteko tavaroiden käyttämisessä pidentäen niiden käyttöikää ja siksi käsitöitä haluaisin tehdä enemmän. Kyllä mä korjaankin jonkin verran, enkä heitä pois, mutta säilön sitten niitä rikkinäisiä. Meillä on pieni asunto, joten korjausta ja ompeluprojekteja odottavat vanhat vaatteet ja tavarat ei sinänsä kai ole epäekologisia kun eivät vaadi lisää tilaa, mutta rassaa ne vähän mieltä ainakin välillä. Haaveilen yhä useammin kodista, jossa olisi kaikki tavarat aina pakoillaan ja tällaiset tavaraläjät ei edistä tätä tavoitetta.
Mulla on myös käynyt sitä, että jokin tavara tai vaate on mennyt rikki tai pilalle siksi etten ole huoltanut tai vaikkapa putsannut sitä kunnolla. Pinttynyt lika on vaikeampi saada irti kuin tuore. Ja olen ostanut uutena joitakin sellaisia tuotteita mitä olisin voinut tehdä itse tai mitkä odottaa kotona korjauslaatikossa. Myös tietokone ja puhelin vetelee viimeisiään, ja mietin olisivatko ne paremmassa kunnossa jos olisin ne huollattanut.
2. Toinen asia on ulkona syöminen tai ruoan tilaaminen kotiin. Asutaan niin lähellä hyviä ravinotoloita eikä olla mitään ruoanlaittointoilijoita, joten varmaan noin kerran viikossa tulee tilattua ruokaa kotiin. Tästä syntyy jätettä ja päästöjä.
Tein Spark Sustainabilityn hiilijalanjälkilaskurin, ja mulla ulkona syöminen ja harrastaminen (tähän kulutustottumuksiin liittyvään kysymykseen on siis tässä laskurissa nostettu esimerkkeinä harrastukset, ulkona syöminen, hotellit ja leffassa käynti) nosti päästöjä useita satoja kiloja. Laskurissa määrä piti tietysti arvioida itse, mutta uskon meidän tekevän ulkona syömistä ja hotelleissa yöpymistä enemmän kuin keskivertoporukka, joten valitsin viiden kohdan asteikolla toisiksi isoimman (pretty averagen ja very oftenin välistä). Take-away ruoan kanssa jätteen määrä tuskin on se suurin ongelma, mutta itseä sekin tässä kyllä häiritsee.
3. Hävettää vähän myöntää, mutta oon tosi huono kaikkien vetoomuksien ja lakialoitteiden allekirjoittamisessa. Näen niitä usein somessa ja ajattelen että ehdottomasti käyn tämän allekirjoittamassa, mutta sitten se vaan jää, kun niissä on yleensä joku aikaraja. Multa löytyisi varmaan useita kuvakaappauksia puhelimesta jo umpeen menneistä kampanjoista. Myös rahaa aina suunnittelen lahjoittavani, mutta sekin meinaa usein jäädä.
4. Edelleen käyn pitkissä suihkuissa, tosin vaan 1-2 kertaa viikossa. Tähän en osaa sanoa muuta kuin että veden lämmittäminen kuluttaa paljon energiaa. Tiedän sen, mutta suihkussa viihdyn silti hyvän tovin…
Take-away ruoka-astiat on meillä tällä hetkellä tuttu näky.
Ekoteoissa ja kaikissa muutostilanteissa tärkeintä on aloittaminen. Ja jos pyrkii täydelliseen, aloittamisen kynnys nousee. Usein muutoksen edessä voi tulla se reaktio että en pysty tähän tai tämä ei toimi meillä, tämä vie liikaa aikaa, on liian vaivalloista, ja niin edelleen. Esimerkiksi se, että mä olen tehnyt paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki hankinnat lapselle käytettynä voi tuntua monelle mahdottomalta. Mutta siihen ei tarvitse missään nimessä pyrkiä. Käy seuraavalla kerralla edes yhdellä kirppiksellä. Tai katso yhtenä iltana tori.fi:stä löytyykö etsimääsi. Tai hanki lapsen ulkovaatteet torista ja muut kaupasta. Mikä parhaiten just sulle sopii. Täydellisyys ei ole se mihin pyritään, vaan pieniin ekotekoihin ja hiljalleen tapahtuvaan muutokseen.