Tavaran vähentämisen haastavuudesta

On niin ihanaa, kun ei ole paljoa tavaraa. Tai no, olisi ihanaa, jos ei olisi paljoa tavaraa… Onneksi olen viime vuosina vähentänyt ostamisen minimiin ja se mahdollistaa mm. meidän pienen kodin. Sekä pienesti asuminen että ostamattomuus säästävät kaiken lisäksi rahaa!

Viime aikoina mua on alkanut yhä enemmän häiritä meidän kodin tavaramäärä. Aloitin kaappien läpikäymisen jo vuosi sitten, mutta projekti on haastava. Tiedän, että vähempi tavaramäärä tekee hyvää mielelle. Kun silmäkulmassa ei koko ajan pilkota joku romukasa, on helpompi olla. Jos olisi joku paikka, missä tietäisin kaiken materiaalin menevän hyötykäyttöön, voisin heivata sinne heti pari jätesäkillistä tavaraa. Mutta siinä se ongelma piileekin. En halua hävittää tavaraa piittaamatta siitä, minne se menee. En halua, että käyttökelpoinen vaate tai tavara  tai uusiokäyttöön kelpaava materiaali päätyy poltettavaksi. Ja jos rupean etsimään jokaiselle kynttilänjalalle, kenkäparille ja laturijohdolle uutta omistajaa, saan siitä täyspäiväisen (erittäin huonosti palkatun) työn.  

Tavaran karsimisessa on suuri työ. Haluan käydä tavarat huolella läpi (monestakin syystä) ja se vie aikaa. Selasin viime keväänä jopa koulu- ja opiskeluaikaiset paperipinot aika tarkkaan läpi ennen jätepaperiin viemistä… Lisäksi usein kun vähennysprojektin aloittaa, niin aluksi se synnyttää vain lisää kaaosta. Ja tällä hetkellä meillä se tarkoittaa sitä, että kesken jääneiden projektien aiheuttamat tavarakasat seisovat nurkissa pahimmillaan kuukausikaupalla. On toki pientä edistystäkin tapahtunut.

Siivouksen jälkeen epämääräiset sälät odottelevat keittiön nurkassa…

Vauvan pieneksi jääneiden vaatteiden karsiminen oli ihanan helppoa, mutta kassit seisovat nyt olohuoneen seinustalla.

Ja mä en osta paljoa tavaraa, oikeastaan vaan vaatteita kirppikseltä. (En siis kehota muita olemaan ostamatta ja ostele sitten itse 😊). Oon keksinyt muutaman syyn siihen, miksi meillä on silti paljon tavaraa ja miksi sitä on viime vuosinakin tullut lisää. Suurin on tietysti se, luultavasti äidiltäni peritty, “tätä voi vielä tarvita johonkin” -ajattelu, minkä takia säästän melkein kaiken. (Tai sisältyy siihen myös se, että tavaraa arvostaa eikä hyvää ja käyttökelpoista halua heittää pois.) Olen herännyt ostamisen vähentämiseen joskus vuoden 2010 jälkeen ja senkin jälkeen vielä ostanut paljon kodintavaraa muuttojen yhteydessä ja vaatteitakin. Kyllähän ne kirppisvaatteetkin tavaramäärää kasvattaa! Myös isovanhemmilta jääneitä ihania vanhoja tavaroita olen halunnut säilyttää. Lisäksi mulla on säästössä kaikenlaista tosi vanhaakin mun lapsuudesta tai ekasta omasta kodista. Heh, ehkä näillä lapsuuden/nuoruuden tavaroilla alkaa olla jo joku museoarvo! Yksi ystäväni tarvitsi kerran johonkin rekvisiitaksi korvalappustereot, ja kappas, multahan löytyi sellaisetkin! 

Toisena syynä on ollut mun kiltteys. Joku sukulainen on halunnut luopua vanhoista verhoista ja oon ajatellut että on kyllä tosi kivat, retrot, laadukkaat jne. Enkä ehkä oo myöskään kehdannut kieltäytyä. Ja sellaista “ehkä tätä voisi joskus käyttää” ajattelua. Sitten on vielä se ekologisuus tähän kiltteyteen päälle, olen esimerkiksi ottanut ystävältä jotain ongelmajätettä vietäväksi kiertoon. Tai olen ollut jonkun tutun muutossa ja siellä on kiireessä oltu heivaamassa käypää kamaa roskiin, niin olen ottanut jotain itselleni. Nämä tavarat on kyllä lähteneet ensimmäisinä kiertoon. Joitain oon saanut myös myytyä, että muutaman euron tässä on kyllä saanut tienattua kiltteydellään. 

Joka tapauksessa yritän nyt hitaasti, mutta varmasti hankkiutua tavarasta eroon (ja muistaa, etten ota tarpeetonta edes ilmaiseksi). Käyttötavaroista, merkkiastioista ym. laitan aina ensin viestin meidän perheen Whatsapp-ryhmään ja tarjoan tavaraa siellä. Vauvanvaatteita tarjoan tutuille. Sitten yritän myydä tavaroita/vaatteita tori.fi:ssä ja/tai FB-ryhmissä. Jonkin verran olen saanut myytyä siten ja ihan kirpparillakin, mutta en halua maksaa kirppispöydästä, kun en välttämättä saa edes omiani pois. Erityisesti naisten vaatteet on haastavia myytäviä kirppiksillä. FB:n kautta olen myös antanut tavaraa pois ilmaiseksi. 

Syksyllä myin mm. ylioppilaslahjaksi vuonna 2003 saamiani astioita, joita on käytetty ehkä kaksi kertaa. Jo oli aikakin!

Ehkä sellainen “pohjanoteeraus” yrityksissäni saada materiaalia käyttöön, oli kaappiin kertyneet vanhat rasvapurkit. Liityin ainakin kolmeen erilaisen askarteluryhmään FB:ssa, jossa yritin purkkeja lahjoittaa pois. No, purkit päätyivät muovinkeräykseen. (On muuten ollut hauskaa, kun tuli muovinkeräys, niin huomaa että jotain vuosia jemmaamaansa saa sittenkin kierrätettyä. 😊) Mutta kuvastaa sitä, kuinka haastavaa olisi, jos meillä ei esimerkiksi olisi jätehuoltoa. Pistäisi harkitsemaan ostoksia aika tarkkaan!

Jos en saa käyttökelpoista tavaraa kiertoon muuten, lahjoitan ne eteenpäin, enimmäkseen Emmaus-kirpputorille. Olen jutellut siellä henkilökunnan kanssa ja ihan käymällä siellä näkee, että he yrittävät löytää uuden omistajan kaikenlaiselle tavaralle. Toki vien Emmaukselle vain ehjää tavaraa. Rikkinäiset korjaan ennen lahjoittamista. Tosi rikkinäiset saatan sitten laittaa roskiin, jos en keksi muuta tapaa hyödyntää tavaraa. Ollaan myös viety tavaraa Kierrätyskeskukseen, etenkin isommat sähkölaitteet (jotka siellä korjataan ja myydään). 

RIkkinäiset vaatteet, joista en saa tehtyä matonkudetta tai muuten hyödynnettyä, olen vienyt Recciin. Mutta nythän niitä saa viedä myös Sortti-asemalle! Uusin oma hyötykäyttökokeilu on suunnitelmissa: tehdä legginssit vanhojen trikoovaatteiden paloista. 

(Pääkaupunkiseudun) Kierrätyskeskuksesta mulla on se kokemus, että koska sinne tulee niin järkyttävät määrät tavaraa nykyään, niin he joutuvat herkemmin heittämään pois huonokuntoista tai sellaista mitä ei saada myytyä tai helposti hyödynnettyä. Myöskään UFFille en halua lahjoittaa, tässä hiukan aiheesta lisää. Varsinkin lahjoitettavien vaatteiden määrä on nykyään niin suuri, että kehittyviin maihin lähetettäessä ne aiheuttaa lähinnä ongelmia. Toki jos olet luopumassa tavarasta, vie kaikki ehdottomasti lähimpään kierrätyskeskukseen! Sieltä kuitenkin varmasti suuri osa tavaroista pääsee hyötykäyttöön. Viime postauksessa muuten syy siihen, miksi en halua että tavarani menee roskiin.  

Tori ja FB-kirppikset on tosi mahtavia asioita olemassa, mutta koen, että se aikamäärä minkä näihin joutuu käyttämään on todella epäsuhdassa palkitsevuuden kanssa. Kun olen tehnyt ison työn myymisten (kuvien otto ja ilmoitukset, noutojen sopimiset ja hoidot) kanssa, olen päässyt eroon ehkä parista prosentista tavaraa. Tilallisesti tietysti vaikuttaa se, myykö sohvan tai lumilaudan vai mekon tai munakupin. 

Kaikki tämä on saanut mut todella motivoituneeksi siitä, että en enää osta (itselleni) mitään, edes kirppikseltä. Ja samasta syystä en halua lahjoja. Oon joskus ajatellut, että jos joku ehdottaa ostavansa meille jotain, niin lähetän “ei kiitos” -kuvan meidän pursuilevista kaapeista. Näissä siivousyrityksissä on tullut vastaan joitain lahjaksi saatuja tavaroita, jotka ovat olleet vuosia kaapin perällä. Se, että joudun nyt käyttämään aikaa näiden tavaroiden myymiseen tai lahjoittamiseen, harmittaa. Lahja ei ole ilahduttanut, vaan aiheuttanut päänvaivaa ja työtä. Jos lahja ei tule tarpeeseen, se alkaa yhä useammin ja nopeammin jopa ärsyttämään mua. Ja totta kai olen saanut myös hyviä lahjoja, mm. suurin osa meidän käyttöastioista on saatu lahjaksi. Mutta nyt kun kaikki arjessa tarvittava on jo, niin tavaralahja on usein enemmänkin harmiksi. 

Myös vauvan tavaroissa olen tarkkana, en halua mitään, mikä saattaisi ehkä olla hyödyllinen hetken, koska en halua että taas yksi tavara “jää käsiini”. Kannattaa ostopäätöstä tehdessä miettiä, mitä tekee tavaralla sitten, kun sitä ei enää tarvitse. Ostamattomuus helpottaa montaa asiaa pitkällä tähtäimellä. Ja tietysti myös ottamattomuus! Vaikka kirppikselläkin olisi kuinka hieno, uusi, käyttämättömän näköinen, halpa tai maksuton, en silti halua sitä.  

Ekologisen elämäni keskiössä on myös se, että haluan asua pienessä asunnossa. Tavaramäärä ei tietenkään ahdistaisi yhtä lailla, jos kaappi- ja huonetilaa olisi runsaasti. Mutta mielestäni pieni asunto ja vähempi tavara tuo niin paljon enemmän positiivisia vaikutuksia ympäristön lisäksi päivittäiseen elämään. Ja nämä kaksi asiaa ovat niin vahvasti yhteydessä: vähemmän tavaraa (ostamista) = ekoteko, pienempi asunto = ekoteko - ja helppous asua pienesti, kun on vähemmän tavaraa. 

Olen myös alkanut harkita ammattijärjestäjän palkkaamista. Ajattelin ensin, että en halua kotiini ketään sanomaan, että minun pitää heittää pois ekanluokan matikankokeet, lapsuuden lempikirjat ja mummoni tekemä maljakko. Mutta sitten ymmärsin, ettei järjestäjä välttämättä kiellä muistoesineiden säilyttämistä tai epämääräisen sälän laatikkoa eteisen lipastossa, mutta voisi auttaa näkemään tavaran uudelta kantilta ja järjestämään kaiken niin, ettei niitä romukasoja lojuisi siellä täällä. Tarvitsisin nyt myös järjestelyille suunnitelman ja deadlinen, jossa ulkopuolinen voisi ehkä auttaa.  

Onko jollain kokemuksia ammattijärjestäjän palkkaamisesta? Entä hyviä vinkkejä tavaralahjoituksiin?