Matkakuumetta, muttei lentämistä
Näin syksyisin monet sanoo, että tää on heidän lempivuodenaika. Mulla ei ole lempivuodenaikaa, mutta tänä vuonna jäin kaipaamaan kesää. Heinä-elokuun vaihteessa palasin töihin ja kotiin kaupunkiin ja ajattelin, että elokuussa pääsee vielä nauttimaan kesän lämmöstä. Mutta ei se lämpö palannutkaan. Nyt lokakuussa on viimeistään pitänyt tajuta se, ettei se lämpö enää tule takaisin. (Paitsi tietysti ensi kesänä.)
En tiedä onko tää ainoa syy, mutta viime aikoina mulla on noussut halu päästä jonnekin lämpimään. En tiedä mistä ja miksi mulle iski tämä kaipuu, mutta ymmärrän, että moni varaa nyt ulkomaanmatkoja. Toivon syynä olevan oikeasti kaipuu lämpöön, eikä joku opittu tai koronan takia “patoutunut” matkustustarve (voiko se patoutua?). Kuten blogikin kertoo, mulla ympäristöteot on hyvin korkealla arvoissa ja ne määrittää lähes kaikkea mun tekemistä. Mulle tulee hyvä mieli ja olo siitä, että teen mahdollisimman paljon ekologisia valintoja elämässäni. Siksi mun on aika helppoa pysyä päätöksessä olla lentämättä, lämmön kaipuusta huolimatta. Monella näin ei ole, joten ymmärrän että matkalle on nyt helppo lähteä. Hinnatkaan kun ei valitettavasti päätöstä vaikeuta.
Rannalla Helsingissä
Me oltiin Thaimaassa marraskuussa 2017. Sen jälkeen päätin olla lentämättä, kun otin selvää lentojen päästöistä. En määrittänyt sitä lentäisinkö enää koskaan, muistan ajatelleeni, että ainakin 5 vuoden tauon voisi pitää. Thaimaan matka oli mulle tiedostettu “viimeinen” lentomatka. Matkalla koin niin pahan jet lagin ja kulttuurishokin (Kambodzassa), että matkan jälkeen on siitäkin syystä ollut helppoa pysyä lähellä. Lentokoneessa on myös useasti ollut epämukavaa ja yhdistän koneessaolon nykyään siihen vähän ahdistavaan tunteeseen, kun on pakko istui siellä vatsa turvonneena monta tuntia ahtaassa penkissä. Voi olla että tulen vielä joskus lentämään, mutta tiedän että lentokoneeseen menemiseksi joudun vähän psyykkaamaan itseäni.
Mä en usko, että aiheesta saarnaaminen ja ilmastoskenaarioilla pelottelu saa kovin suurta muutosta aikaan ihmisten tekemisissä. Samalla toivon, että lentovero tai jokin muu asia saisi ihmiset vähentämään lentämistä, koska päästöjä siitä aiheutuu paljon, eikä se suurimmalle osalle meistä ole välttämätöntä. Mutta koska se on mahdollista ja vieläpä aika edullisesti, niin se jo riittää monille. Hienosti tästä ristiriidasta kirjoittaa Laura Hallamaa: “Näin puolipakolla pidetyn lentopaaston jälkeen otteen ei pitäisi herpaantua. On oikea hetki punnita, mikä on lentosuhteeni.” Ja: “Ne, jotka eivät koskaan ole astuneet lentokoneeseen, eivät jostain kumman syystä edes kaipaa lentämistä. Miten välttämätöntä lentäminen siis edes on meille muille?”
Mulla ei ole vastausta siihen, miten muutoksen voi tehdä. Itselläni vähäpäästöisillä valinnoilla on niin iso paino vaakakupissa, että mä en oikeestaan edes laske vaihtoehdokseni lentää, vaikka haluaisinkin lämpimään. Meen ehkä kylpylään, sisärannalle (nykyään tällainenkin löytyy) tai hotellilomalle Suomessa. Lisäksi ollaan aloitettu suunnittelemaan ensi keväälle matkaa Amsterdamiin puolison veljen luokse maateitse. Se suunnittelu ehkä jo vähän helpotti tätä.
Mä ajattelen ehkä vähän myös niin, että omat tekemisensä pitää tasapainottaa. Voi esimerkiksi asua isossa talossa, mutta päättää pitää autoilun ja lihansyönnin vähäisenä. Tai autoilee, mutta vähentää päästöjä muualla. Ehkä jos lentämisen välttäminen tuntuu ihan ylivoimaiselta, niin voisi yrittää mahduttaa sen mukaan vaikka joka toinen vuosi, pienentämällä päästöjä kaikessa muussa.
Jonkinlainen hiilibudjetti voisi olla hyvä väline sekä yhteiskunnalle että yksilölle rahabudjetin rinnalle. Yleensä me kuitenkin tasapainotellaan sen kanssa että mihin laitetaan rahaa. Jos johonkin asiaan kuluttaa paljon, ei rahaa sitten muihin asioihin ole niin paljoa. Sekä hiili-, että rahabudjetissa voi totta kai myös pyrkiä säästämään kaikessa mahdollisessa, ja joka tapauksessa meidän kaikkien on nyt säästettävä päästöissä. Omat hiilidioksidipäästöt kannattaa ehdottomasti laskea esimerkiksi Sitran laskurilla ja sen mukaan miettiä missä voisi itse vähentää päästöjään. Varsinkin kaukomaille lentäessä se haukkaa jo aika ison osan hiilibudjetista. Thaimaan lennot tuottaa esimerkiksi Atmosfairin laskurin mukaan reilu 3800 kiloa päästöjä, joka on enemmän kuin mun koko vuoden päästöt.
Kaupunkilomalla Helsingissä.
Mulla ei ole lääkettä matkakuumeen ehkäisyyn, mutta pohdin ja listasin muutaman asian mikä tekee mulle helpoksi olla lentämättä.
Haluan tehdä kaikkeni ilmastokriisin torjumiseksi ja nauttia elämästä vähäpäästöisesti. Vaikkei mun yksittäinen teko kaadakaan kelkkaa, mulla on parempi olo, kun tiedän ettei mun teot ole olleet lisäämässä päästöjä entisestään.
Sitä ei oikein osaa selittää, mutta jollain tavalla lentäminen ei ole mun päässä mahdollinen vaihtoehto. Kuten ei lihan syöminenkään. Ei niiden ajatusten kanssa joudu kamppailemaan silloin. Ja väitän että näitä asioita meillä kaikilla on mitkä ollaan itse jostain syystä ns. poistettu valikoimasta, vaikka muut sitä tekiskin. Toki tämä vaatii omien arvojen miettimisen alle.
Olen oppinut arvostamaan elämän pieniä onnen hetkiä ja kaikkein tärkeimpiä asioita. (Aloin miettiä että liittyykö tää ikään, toivottavasti ei.) Sitä, että mä ja mun läheiset voi hyvin psyykkisesti ja fyysisesti ja elämä tuntuu suurimman osan ajasta kivalta. Lapsi tietysti tuo tätä pientä onnea ilmi lähes päivittäin.
Tykkään siitä, että pieniä kivoja juttuja tapahtuu usein, eikä vaan lomilla. Metsäretket perheen kanssa, illanistujaiset ystävien kanssa, käynti kylpylässä tai leffassa.
Suunnittelen matkoja kotimaahan, Ruotsiin tai Eurooppaan maata pitkin. Se on kivaa eikä tarvitse kantaa huolta isoista päästöistä. Näin saa myös roppakaupalla uusia kokemuksia.
Tunnetilat menee ohi. Mullakin on jo helpottanut viime viikkoina toi lämpöön kaipuu. Mietin joulua ja ehkä talvilomaa jonnekin missä ois lunta. Kun jättää mielihalut hautumaan hetkeksi, ne usein unohtuu.
Hyvää perspektiiviä ja ajattelemisen aihetta lentämiseen liittyen antaa Pallon kokoinen elämä -blogin tekstit Miksen minä muka saisi lentää? ja Voisiko tässä olla hyvä?